Oppimisen ja koulunkäynnin tuki perusopetuksessa : 9. luokkalaisten oppilaiden kokemuksia
Leino, Juha-Pekka (2019-11-20)
Oppimisen ja koulunkäynnin tuki perusopetuksessa : 9. luokkalaisten oppilaiden kokemuksia
Leino, Juha-Pekka
(20.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121648377
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121648377
Tiivistelmä
Suomalaista erityisopetusjärjestelmää on vuoden 2010 perusopetuslain uudistuksen jälkeen tutkittu ensisijaisesti opetuksen järjestäjien ja opettajien näkökulmasta. Järjestelmän sovelluskohteena olevat oppilaat ovat jääneet tutkimuksissa vähemmälle huomiolle.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 9. luokkalaisten tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevien oppilaiden käsityksiä omasta oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeestaan ja kokemuksia siitä, miten koulu erilaisine tukitoimineen on onnistunut tukemaan oppilasta peruskoulun aikana. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään koulussa toimivien moniammatillisten sidosryhmien merkitystä oppilaille, oppilaiden osallisuuden kokemusta tuen prosesseissa, tuen saamisen vaikutuksia oppilaaseen sekä heidän kehitysehdotuksiaan kolmiportaisen tukimallin kehittämistyöhön.
Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus, ja sen aineistonkeruu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna (n=6). Haastattelukysymykset luotiin neljän teeman alle: oppilaan vahvuudet ja oppimiseen liittyvät ongelmakohdat, koulun toiminta ja suunnitelmallisuus, oppilaan tulevaisuus ja erityisopetuksen kolmiportaisen tukimallin kehittäminen. Puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla kerätty aineisto analysoitiin fenomenologisella analyysimenetelmällä. Fenomenologisen analyysin kautta tutkittavien haastatteluista tehtiin yleinen merkitysverkosto, joka kuvastaa oppilaiden yhteisiä kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan 9. luokkalaiset tehostetun tai erityisen tuen oppilaat osasivat arvioida omaa henkilökohtaista osaamistaan luontevasti, ja tämän reflektoimisen pohjalta he osasivat ehdottaa koululle omaa oppimista tukevia toimenpiteitä. Kokemukset koulussa tarjottujen tukitoimien toimivuudesta ja riittävyydestä jakautuivat kahteen ääripäähän oppilaiden kesken. Negatiivissävytteinen kokemus koulun tukitoimista liittyi usein siihen, ettei oppilaan ehdottamia tukitoimia otettu huomioon. Merkittävimpänä tuloksena tutkimuksessa voidaan pitää sitä, ettei yksikään oppilas kokenut olevansa osallinen oman tuen prosesseihin tai tunnistanut oman tuen suunnittelua ja toteuttamista ohjaavia pedagogisia asiakirjoja.
Tutkimuksen tulosten perusteella oppilaiden osallisuutta oman oppimisen ja koulunkäynnin tuen prosesseissa tulisi lisätä esimerkiksi järjestämällä ajoittaisia oppimispalavereja, joissa toteutettuja tukitoimia tarkastellaan yhteistyössä oppilaan ja huoltajien kanssa. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmä antaa tarvittavan tuen osalle oppilaista, mutta koulujen ja kuntien tulisi myös entisestään lisätä tuen palveluiden saatavuutta kaikkien oppilaiden tuen tarpeen tavoittamiseksi.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 9. luokkalaisten tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevien oppilaiden käsityksiä omasta oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeestaan ja kokemuksia siitä, miten koulu erilaisine tukitoimineen on onnistunut tukemaan oppilasta peruskoulun aikana. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään koulussa toimivien moniammatillisten sidosryhmien merkitystä oppilaille, oppilaiden osallisuuden kokemusta tuen prosesseissa, tuen saamisen vaikutuksia oppilaaseen sekä heidän kehitysehdotuksiaan kolmiportaisen tukimallin kehittämistyöhön.
Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus, ja sen aineistonkeruu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna (n=6). Haastattelukysymykset luotiin neljän teeman alle: oppilaan vahvuudet ja oppimiseen liittyvät ongelmakohdat, koulun toiminta ja suunnitelmallisuus, oppilaan tulevaisuus ja erityisopetuksen kolmiportaisen tukimallin kehittäminen. Puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla kerätty aineisto analysoitiin fenomenologisella analyysimenetelmällä. Fenomenologisen analyysin kautta tutkittavien haastatteluista tehtiin yleinen merkitysverkosto, joka kuvastaa oppilaiden yhteisiä kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan 9. luokkalaiset tehostetun tai erityisen tuen oppilaat osasivat arvioida omaa henkilökohtaista osaamistaan luontevasti, ja tämän reflektoimisen pohjalta he osasivat ehdottaa koululle omaa oppimista tukevia toimenpiteitä. Kokemukset koulussa tarjottujen tukitoimien toimivuudesta ja riittävyydestä jakautuivat kahteen ääripäähän oppilaiden kesken. Negatiivissävytteinen kokemus koulun tukitoimista liittyi usein siihen, ettei oppilaan ehdottamia tukitoimia otettu huomioon. Merkittävimpänä tuloksena tutkimuksessa voidaan pitää sitä, ettei yksikään oppilas kokenut olevansa osallinen oman tuen prosesseihin tai tunnistanut oman tuen suunnittelua ja toteuttamista ohjaavia pedagogisia asiakirjoja.
Tutkimuksen tulosten perusteella oppilaiden osallisuutta oman oppimisen ja koulunkäynnin tuen prosesseissa tulisi lisätä esimerkiksi järjestämällä ajoittaisia oppimispalavereja, joissa toteutettuja tukitoimia tarkastellaan yhteistyössä oppilaan ja huoltajien kanssa. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmä antaa tarvittavan tuen osalle oppilaista, mutta koulujen ja kuntien tulisi myös entisestään lisätä tuen palveluiden saatavuutta kaikkien oppilaiden tuen tarpeen tavoittamiseksi.