Aktiivista kotoutumista - Kotoutumisen kehykset poliittisessa keskustelussa vaalikaudella 2015—2018
Iivarinen, Mirva (2019-12-10)
10.12.2019
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019122049283
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019122049283
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen kotoutumiskeskustelun kehyksiä ja niissä ilmeneviä puolueiden välisiä eroja vuosina 2015—2018. Tutkimuksen aineisto koostuu kotoutumista koskevista politiikka-asiakirjoista. Tutkimuksen metodologia perustuu kehysanalyysiin, jossa kehysten sisältöjä tarkastellaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä.
Tutkielman aikajänne sijoittuu vuosiin, jolloin turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa kasvoi ennennäkemättömän paljon. Lisäksi poliittisessa ja julkisessa keskustelussa vallitsi jännitteitä ja polarisoituneita näkemyksiä maahanmuutosta. Tutkielman taustoitus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäiseksi käsittelen kotoutumista akkulturaatioteorian lähtökohdista käsin sekä kotouttamisen järjestämistä Suomessa. Toisessa osassa esittelen maahanmuuttajien työllistymistä koskevaa aikaisempaa tutkimusta ja perehdyn työmarkkinoiden segmentaatioteorioihin. Vedän kotoutumisen ja työllistymisen teemat yhteen eritellen keskeisiä kotouttamistoimenpiteitä sekä niihin liittyviä haasteita. Kolmannessa osassa käsittelen kehystämisen ja poliittisen agendan asettamisen teoreettisesta taustaa ja esittelen aikaisempaa maahanmuuttoon liittyvää poliittista keskustelua tarkastelevaa tutkimusta.
Hahmotin kotoutumiskeskustelusta neljä kehystä; aktivointi-, universalismi-, assimilaatio- ja integraatiokehykset. Kehyksissä keskustelua ohjasivat taloudelliset ja kulttuuriset argumentit. Keskeisiä aineistoa läpileikkaavia teemoja olivat työllistyminen ja naisten asema. Keskustelu oli jakautunutta hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä. Hallituspuolueiden esityksissä painottuivat aktivoivat työmarkkinaosallisuuteen tähtäävät toimenpiteet. Aktivointia vastustettiin opposition toimesta universalismikehyksessä, jossa puolestaan vedottiin maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin ja egalitaariseen tasa-arvokäsitykseen. Kulttuuriset kysymykset jakoivat puolueet assimilaatio- ja integraatiokehyksiin. Perussuomalaiset ajoivat avoimesti assimiloivaa politiikkaa, muut puolueet eivät joko ottaneet kantaa asiaan tai puolustivat integroivaa kotoutumispolitiikkaa. Vaalikauden lopussa suuret puolueet saavuttivat yksimielisyyden ja aktivoinnin merkitys kotoutumispolitiikassa kasvoi.
Tutkimukseni tuotti uutta tietoa poliittisen kotoutumiskeskustelun linjoista ja puolueiden välisistä eroista. Koska vaalikaudella kotoutumislain muutos raukesi, on kotoutuminen edelleen poliittisella agendalla. Näin ollen tutkimukseni tuottaa myös ajallista jatkumoa keskustelun yhä jatkuessa ja muutosten siirtyessä seuraaville hallituksille.
Tutkielman aikajänne sijoittuu vuosiin, jolloin turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa kasvoi ennennäkemättömän paljon. Lisäksi poliittisessa ja julkisessa keskustelussa vallitsi jännitteitä ja polarisoituneita näkemyksiä maahanmuutosta. Tutkielman taustoitus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäiseksi käsittelen kotoutumista akkulturaatioteorian lähtökohdista käsin sekä kotouttamisen järjestämistä Suomessa. Toisessa osassa esittelen maahanmuuttajien työllistymistä koskevaa aikaisempaa tutkimusta ja perehdyn työmarkkinoiden segmentaatioteorioihin. Vedän kotoutumisen ja työllistymisen teemat yhteen eritellen keskeisiä kotouttamistoimenpiteitä sekä niihin liittyviä haasteita. Kolmannessa osassa käsittelen kehystämisen ja poliittisen agendan asettamisen teoreettisesta taustaa ja esittelen aikaisempaa maahanmuuttoon liittyvää poliittista keskustelua tarkastelevaa tutkimusta.
Hahmotin kotoutumiskeskustelusta neljä kehystä; aktivointi-, universalismi-, assimilaatio- ja integraatiokehykset. Kehyksissä keskustelua ohjasivat taloudelliset ja kulttuuriset argumentit. Keskeisiä aineistoa läpileikkaavia teemoja olivat työllistyminen ja naisten asema. Keskustelu oli jakautunutta hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä. Hallituspuolueiden esityksissä painottuivat aktivoivat työmarkkinaosallisuuteen tähtäävät toimenpiteet. Aktivointia vastustettiin opposition toimesta universalismikehyksessä, jossa puolestaan vedottiin maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin ja egalitaariseen tasa-arvokäsitykseen. Kulttuuriset kysymykset jakoivat puolueet assimilaatio- ja integraatiokehyksiin. Perussuomalaiset ajoivat avoimesti assimiloivaa politiikkaa, muut puolueet eivät joko ottaneet kantaa asiaan tai puolustivat integroivaa kotoutumispolitiikkaa. Vaalikauden lopussa suuret puolueet saavuttivat yksimielisyyden ja aktivoinnin merkitys kotoutumispolitiikassa kasvoi.
Tutkimukseni tuotti uutta tietoa poliittisen kotoutumiskeskustelun linjoista ja puolueiden välisistä eroista. Koska vaalikaudella kotoutumislain muutos raukesi, on kotoutuminen edelleen poliittisella agendalla. Näin ollen tutkimukseni tuottaa myös ajallista jatkumoa keskustelun yhä jatkuessa ja muutosten siirtyessä seuraaville hallituksille.