Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden resilienssi vastaanottokeskuksissa Suomessa

Abstract

Euroopan pakolaiskriisin seurauksena turvapaikanhakijoiden suuret määrät ovat pitkittäneet turvapaikkaprosessien kestoa ja ajaneet valtioita muuttamaan turvapaikkapolitiikkaansa. Tämä on johtanut siihen, että yhä useampi henkilö oleskelee maissa pitkittyneessä liminaalisessa tilassa odottaen turvapaikkapäätöstä tai paperittomana. Turvapaikanhakijoiden näkökulmasta pitkäkestoiset epävarmat elinolosuhteet vaikuttavat monitasoisesti yksilön elämään ja hyvinvointiin. Tämä puolestaan vaikuttaa heidän rooliinsa ja resilienssin muodostumiseen yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, mistä turvapaikanhakijoiden resilienssi muodostuu, miten vastaanottokeskukset vaikuttavat sen muodostumiseen ja kuinka turvapaikanhakijat varautuvat tulevaisuuteen negatiivisen päätöksen saatuaan. Tutkimuksen aineisto koostuu turvapaikanhakijoiden haastatteluista (N=7) ja kyselyaineistosta (N=312). Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä ja kyselyaineisto tilastollisin menetelmin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että resilienssin kannalta merkittävintä on, kuinka ympäristön tarjoamat sosiaaliset, materiaaliset ja toiminnalliset resurssit sekä yksilön kognitiiviset kyvyt ja ominaisuudet kohtaavat. Vastaanottokeskuksissa tulisi panostaa tilan mahdollisuuksiin tarjota resilienssin muodostumiselle tärkeitä resursseja esimerkiksi luomalla tiloja, joissa voidaan kohdata toisia tai harrastaa liikuntaa. Poliittista päätöksentekoa ja instituutioiden toimintaa tulisi muuttaa, ettei liminaaliset tilat pitkittyisi, sillä pitkittynyt oleskeluaika ilman turvapaikkapäätöstä heikentää yhteiskunnallista toimijuutta. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että pitkittynyt oleskeluaika maassa edesauttaa henkilön päätöstä, halua ja kykyä jäädä maahan, vaikka saisikin kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Due to European refugee crisis the great amount of asylum seekers have extended the duration of asylum processes and lead to changes in national asylum policies. This has led to an increasing number of people staying in countries in prolonged liminal spaces, waiting for an asylum decision or becoming paperless. From the perspective of asylum seekers, long-term precarious living conditions affect the life and well-being of the individual on a multi-level basis. This, in turn, affects their role and the formation of resilience in the ever-changing social reality. This study examines how the resilience of asylum seekers is formed, how the reception centres affect its formation and how asylum seekers are prepared for the future after having received a negative asylum decision. The research material consists of interviews with asylum seekers (N = 7) and survey data (N = 312). The interviews were analyzed by content analysis and survey data by statistical methods. The study revealed that the most important aspect of resilience is how the social, material and functional resources provided by the environment, as well as the cognitive abilities and qualities of the individual meet. To enhance resilience at the reception centres investments should be made in the space's ability to provide significant resources for resilience formation. An example of this is to create spaces for meeting each other or spaces for doing sports. Political decision-making and institutional action should be changed so that the liminal space is not prolonged, as a prolonged period of stay weakens the societal agency. However, this resilience study shows that a prolonged stay in the country contributes to a person's decision, desire and ability to remain in the country, even if the person receives a negative asylum decision.