Sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen terveyskeskuksesta lähetettyjen potilaiden riskitekijät ja oireet

Abstract

Tutkimuskohortiksi koottiin vuonna 2011 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa olleet henkilöt, joille oli tehty joko diagnostinen tai elektiivinen varjoainekuvaus, ja jotka oli lähetetty tutkimukseen Varsinais-Suomen terveyskeskuksista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ja oireita heillä oli, sekä vertailla, oliko riskitekijöiden ja oireiden suhteen eroa miesten ja naisten välillä. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia, suhtaudutaanko naisten riskitekijöihin ja oireisiin eri tavalla kuin miesten. Tiedot potilaiden sepelvaltimotaudin riskitekijöistä, oireista ja sepelvaltimoiden varjoainekuvauslöydöksistä kerättiin Turun yliopistollisen keskussairaalan kardiologian ja sisätautipoliklinikan sairauskertomusmerkinnöistä. Tutkimuksen havaintoaineiston tilastollisessa analysoinnissa käytettiin SPSS-ohjelmaa. Miehiä oli lähes kaksinkertainen määrä naisiin verrattuna, mikä viittaa siihen, että miehiä lähetetään naisia herkemmin jatkotutkimuksiin. Naisille tutkimus tehtiin miehiä useammin diagnostisessa tarkoituksessa. Varjoainekuvantamistutkimuksessa miehillä havaittiin tilastollisesti merkitsevästi useammin merkittävä ahtauma kuin naisilla. Naisilla diagnoosin tekeminen anamneesin perusteella on miehiä hankalampaa, ja diagnostisen varjoainekuvantamisen tarve on naisilla suurempi. Riskitekijöistä tilastollisesti merkitsevästi ja kliinisesti merkittävästi yleisempää oli naisilla sukurasite ja nivelreuma, miehillä puolestaan kohonnut paastoglukoosi ja tupakointi. Miehet olivat kuitenkin suhteessa naisiin saaneet paremmin lopetettua tupakoinnin. Oireista tykyttelytuntemus oli naisilla tilastollisesti merkitsevästi ja kliinisesti merkittävästi yleisempää kuin miehillä. Muiden riskitekijöiden ja oireiden suhteen ei havaittu kliinisesti merkittäviä eroja. Joitain riskitekijöitä ja oireita oli kartoitettu hyvin harvalta potilaalta, mikä heikentää tutkimustulosten laatua. Keskeisiä riskitekijöitä tulisi kirjata tarkemmin lähetteisiin ja kardiologian sairauskertomusteksteihin. Lisäksi naisten sepelvaltimotaudin erityispiirteet tulisi ottaa paremmin huomioon sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Rintakipuanamneesi ei ole riittävä, vaan muiden sepelvaltimotaudille tyypillisten oireiden systemaattinen selvittely on myös tärkeää, etenkin naisten kohdalla.