Koron vähennyskelpoisuus verosuunnittelun välineenä – Muutoksia korkovähennysoikeuden rajoitukseen
Holmberg, Kaj (2019-11-18)
Koron vähennyskelpoisuus verosuunnittelun välineenä – Muutoksia korkovähennysoikeuden rajoitukseen
Holmberg, Kaj
(18.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120545876
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120545876
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee koron vähennyskelpoisuutta verosuunnittelun välineenä sekä kansallisen korkovähennysrajoitussääntelyn muutoksia. Keskeisenä tavoitteena on selvittää, miten koron vähennysoikeutta hyödynnetään kansainvälisen konsernin verosuunnittelussa ja miten ilmiöön on puututtu kansainvälisellä ja ennen kaikkea kansallisella tasolla. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen.
Globaali toimintaympäristö ja kansallisten verojärjestelmien erot ovat avanneet oven monikansallisten yritysten entistä laajamittaisemmalle verosuunnittelulle. Koron vähennyskelpoisuutta hyödyntävän verosuunnittelun taustalla on vaikuttanut yrityksen eri rahoitusmuotojen epäneutraali verokohtelu. Vieraalle pääomalle maksettu korko on lähtökohtaisesti ollut verotuksessa vähennyskelpoinen meno, kun taas omalle pääomalle voitonjakona suoritettua osinkoa ei ole voinut vähentää verotettavasta tulosta. Verosuunnittelumahdollisuus on liittynyt etenkin rajat ylittäviin konsernirakenteisiin, joissa vähennyskelpoiset korkomenot ja niitä vastaavat tulot on ollut mahdollista kohdistaa valtioihin, missä niiden näyttäminen on verotuksellisesti ollut kaikkein edullisinta.
Veronsaajien näkökulmasta monikansallisten konsernien aggressiiviseksi verosuunnitteluksi leimatut järjestelyt ovat johtaneet verotulojen epätasaiseen jakautumiseen ja lopulta kansallisten veropohjien rapautumiseen. Valtiot ovat pyrkineet puuttumaan korkomenon laajaan vähennyskelpoisuuteen ja yritysten velkamyönteisyyteen säätämällä erityisiä tai yleisiä korkovähennysrajoituksia. Veronkiertämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun hillitsemiseksi kansainvälisiltä järjestöiltä ja organisaatioilta on edellytetty kuitenkin uusia kohdennettuja toimia. Keskeisimpiä kansainvälisen tason koordinointitoimenpiteitä ovat edustaneet OECD:n BEPS-hanke sekä Euroopan unionin veronkiertodirektiivi.
Suomessa korkomenojen vähennyskelpoisuutta on rajoitettu verovuodesta 2014 lähtien sovelletulla EVL 18 a §:llä. Kansallista korkovähennysrajoitusta muutettiin vuoden 2019 alussa, kun EU:n veronkiertodirektiivin korkovähennyssääntö implementoitiin kansalliseen sääntelyyn. Tutkielmassa havaitaan, että kansallista sääntelyä on veronkiertodirektiivin seurauksena tullut kiristää paikoin merkittävästikin. Suomessa päädyttiin lopulta myös osittain direktiivin minimitasoa kireämpään sääntelymalliin. Muutokset ovat johtaneet yritysverotuksemme kiristymiseen. Korkovähennysrajoitus koskee jatkossa laajasti yritysten vieraan pääoman korkomenoja ja soveltuu – rahoitusalaa lukuun ottamatta – kattavasti kaikilla toimialoilla. Yritysten on arvioitava kireämmän ja entistä monimutkaisemman sääntelyn vaikutuksia nykyiseen toimintamalliinsa sekä paikallistettava sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset. On todennäköistä, että yritysten sopeutumisjärjestelyt vähennyskelvottoman korkomenon välttämiseksi tulevat lisääntymään entisestään.
Globaali toimintaympäristö ja kansallisten verojärjestelmien erot ovat avanneet oven monikansallisten yritysten entistä laajamittaisemmalle verosuunnittelulle. Koron vähennyskelpoisuutta hyödyntävän verosuunnittelun taustalla on vaikuttanut yrityksen eri rahoitusmuotojen epäneutraali verokohtelu. Vieraalle pääomalle maksettu korko on lähtökohtaisesti ollut verotuksessa vähennyskelpoinen meno, kun taas omalle pääomalle voitonjakona suoritettua osinkoa ei ole voinut vähentää verotettavasta tulosta. Verosuunnittelumahdollisuus on liittynyt etenkin rajat ylittäviin konsernirakenteisiin, joissa vähennyskelpoiset korkomenot ja niitä vastaavat tulot on ollut mahdollista kohdistaa valtioihin, missä niiden näyttäminen on verotuksellisesti ollut kaikkein edullisinta.
Veronsaajien näkökulmasta monikansallisten konsernien aggressiiviseksi verosuunnitteluksi leimatut järjestelyt ovat johtaneet verotulojen epätasaiseen jakautumiseen ja lopulta kansallisten veropohjien rapautumiseen. Valtiot ovat pyrkineet puuttumaan korkomenon laajaan vähennyskelpoisuuteen ja yritysten velkamyönteisyyteen säätämällä erityisiä tai yleisiä korkovähennysrajoituksia. Veronkiertämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun hillitsemiseksi kansainvälisiltä järjestöiltä ja organisaatioilta on edellytetty kuitenkin uusia kohdennettuja toimia. Keskeisimpiä kansainvälisen tason koordinointitoimenpiteitä ovat edustaneet OECD:n BEPS-hanke sekä Euroopan unionin veronkiertodirektiivi.
Suomessa korkomenojen vähennyskelpoisuutta on rajoitettu verovuodesta 2014 lähtien sovelletulla EVL 18 a §:llä. Kansallista korkovähennysrajoitusta muutettiin vuoden 2019 alussa, kun EU:n veronkiertodirektiivin korkovähennyssääntö implementoitiin kansalliseen sääntelyyn. Tutkielmassa havaitaan, että kansallista sääntelyä on veronkiertodirektiivin seurauksena tullut kiristää paikoin merkittävästikin. Suomessa päädyttiin lopulta myös osittain direktiivin minimitasoa kireämpään sääntelymalliin. Muutokset ovat johtaneet yritysverotuksemme kiristymiseen. Korkovähennysrajoitus koskee jatkossa laajasti yritysten vieraan pääoman korkomenoja ja soveltuu – rahoitusalaa lukuun ottamatta – kattavasti kaikilla toimialoilla. Yritysten on arvioitava kireämmän ja entistä monimutkaisemman sääntelyn vaikutuksia nykyiseen toimintamalliinsa sekä paikallistettava sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset. On todennäköistä, että yritysten sopeutumisjärjestelyt vähennyskelvottoman korkomenon välttämiseksi tulevat lisääntymään entisestään.