Onko millään mitään väliä? Oppimisvaikeuksien ja masennusoireiden yhteys yläkouluiässä
Berg, Anna-Maija (2019-10-14)
Onko millään mitään väliä? Oppimisvaikeuksien ja masennusoireiden yhteys yläkouluiässä
(14.10.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121748622
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121748622
Tiivistelmä
Nuoruus on yksi vaativimmista kehitysjaksoista ihmisen elämässä. Tässä tutkimuksessa käsitellään nuorten oppimisvaikeuksien ja masennusoireiden yhteyttä yläkoulun siirtymävaiheessa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa nuorten kokemien masennusoireiden ja oppimisvaikeuksien yleisyydestä sekä oppimiseen vaikuttavista tukimuodoista perus-koulussa yläkoulun siirtymävaiheessa.
Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella 281 eteläsuomalaiselta ylä-koulun oppilaalta koulutuntien aikana. Vastaajat opiskelevat ensimmäistä vuottaan ylä-koulussa ja ovat luokka-asteilta kuusi ja seitsemän. Tutkimus on kvantitatiivinen eli mää-rällinen tutkimus, jonka aineisto on analysoitu tilastollisia menetelmiä käyttäen.
Oppimisvaikeudet ja masennusoireet ovat melko yleisiä yläkoulun siirtymävaiheessa. Seitsemännen luokan oppilailla on kuudennen luokan oppilaita enemmän sekä oppimis-vaikeuksia että masennus- ja ahdistusoireita. Tytöillä oli poikia enemmän masennusoireita ja matematiikan oppimisvaikeuksia. Oppilaat kokevat saavansa tukea koulussa melko hy-vin. Tutkimuksessa tuli selkeästi esiin se, että yläkouluikäiset tarvitsevat tukea koulun-käyntiinsä edelleen sekä opettajilta että myös vanhemmiltaan ja kokevat saavansa sitä melko hyvin. Osa vastaajista toivoi kuitenkin saavansa enemmän tukea opettajilta, van-hemmilta ja koulutovereiltaan.
Tutkimus osoitti sen, että kouluissa tarvitaan edelleen taitoa tunnistaa avun tarvitsijat ja rohkaista oppilaita pyytämään apua tarvittaessa enemmän. Oppimisvaikeuksien tunnista-miseen ja mahdollisimman varhaiseen tukeen pyritään, mutta edelleen siihen tulisi kiinnit-tää vielä enemmän huomiota. Myös mielenterveyttä ja itsetuntemusta edistäviä toimia tarvitaan. Jokainen lapsi ja nuori haluaa ja ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi päivittäin.
Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella 281 eteläsuomalaiselta ylä-koulun oppilaalta koulutuntien aikana. Vastaajat opiskelevat ensimmäistä vuottaan ylä-koulussa ja ovat luokka-asteilta kuusi ja seitsemän. Tutkimus on kvantitatiivinen eli mää-rällinen tutkimus, jonka aineisto on analysoitu tilastollisia menetelmiä käyttäen.
Oppimisvaikeudet ja masennusoireet ovat melko yleisiä yläkoulun siirtymävaiheessa. Seitsemännen luokan oppilailla on kuudennen luokan oppilaita enemmän sekä oppimis-vaikeuksia että masennus- ja ahdistusoireita. Tytöillä oli poikia enemmän masennusoireita ja matematiikan oppimisvaikeuksia. Oppilaat kokevat saavansa tukea koulussa melko hy-vin. Tutkimuksessa tuli selkeästi esiin se, että yläkouluikäiset tarvitsevat tukea koulun-käyntiinsä edelleen sekä opettajilta että myös vanhemmiltaan ja kokevat saavansa sitä melko hyvin. Osa vastaajista toivoi kuitenkin saavansa enemmän tukea opettajilta, van-hemmilta ja koulutovereiltaan.
Tutkimus osoitti sen, että kouluissa tarvitaan edelleen taitoa tunnistaa avun tarvitsijat ja rohkaista oppilaita pyytämään apua tarvittaessa enemmän. Oppimisvaikeuksien tunnista-miseen ja mahdollisimman varhaiseen tukeen pyritään, mutta edelleen siihen tulisi kiinnit-tää vielä enemmän huomiota. Myös mielenterveyttä ja itsetuntemusta edistäviä toimia tarvitaan. Jokainen lapsi ja nuori haluaa ja ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi päivittäin.