LUOTTORISKIMALLIEN SOVELTAMISALA JA MAHDOLLISUUDET PANKKILIIKETOIMINNASSA : Laadullinen tutkimus suomalaisella pankkisektorilla
Ladataan...
1.32 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset2
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Vuoden 2008 finanssikriisiä seurannut alhaisten korkojen ympäristö sekä sääntelymuutokset
ovat olleet keskeisessä roolissa pankkisektorin kannattavuushaasteissa. Korkokatteiden
pienentyminen alhaisten markkinakorkojen seurauksena on laskenut pankkien raportoimia
tuloksia ja IFRS 9 -standardin myötä pakolliseksi tullut odotettavissa olevien luottotappioiden
laskenta ja laskennan pohjalta tehtävä luottotappiovaraus rajaa yritysten riskinottokykyä ja -
halukkuutta välittömän negatiivisen tulos- ja vakavaraisuusvaikutuksen vuoksi. Sääntelyn
mukaisia luottoriskimalleja hyödynnetään pankkisektorilla useissa erilaisissa prosesseissa,
joita tarkastellaan tässä tutkielmassa. Tarkastelun kohteena on myös se, onko luottoriskimallien
avulla mahdollista suorittaa tuloksen tai vakavaraisuusaseman suunnittelua.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja toteutetaan puolistrukturoituina
teemahaastatteluina, joissa haastateltavana on luottoriskimallien kanssa työskenteleviä
suomalaisen pankkisektorin asiantuntijoita. Ajatuksena on, että luottoriskiestimaatteja
muokkaamalla ja suotuisan mallinnusmenetelmän valinnan avulla yrityksen olisi mahdollista
saavuttaa taloudellista hyötyä, joka voi olla houkuttelevaa nykyisessä markkinatilanteessa,
etenkin heikommin performoiville yrityksille ja yrityksille, joilla on motiivi parantaa
taloudellista suoriutumista lyhyellä aikavälillä.
Tutkielman havaintojen perusteella luottoriskimalleille tunnistettiin kuusi keskeistä
soveltamisalaa. Luottoriskimallien avulla on mahdollista vaikuttaa yrityksen taloudelliseen
suoriutumiseen pitkällä aikavälillä ja ainakin osittain suunnitella tulosta ja
vakavaraisuusasemaa myös lyhyellä aikavälillä, josta aiheutuvat haittavaikutukset tulevat
näkyväksi vasta myöhemmin, kun liian löyhien riskiestimaattien todellinen riskitaso tulee
näkyväksi riskien realisoitumisen kautta.