Luokanopettajien ja erityisopettajien kokemukset yhteistyöstä : Toteutus, hyödyt, haitat ja kehittäminen

Abstract

Tutkimuksella selvitettiin alakoulun luokanopettajien ja laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia yleisessä ja tehostetussa tuessa tehtävästä yhteistyöstä. Tutkimuksella vastattiin siihen, minkälaisia hyötyjä ja haittoja luokanopettajat ja erityisopettajat näkivät yhteistyöllä olevan sekä opettajille itselleen että myös oppilaille. Tämän lisäksi selvitettiin, miten yhteistyötä toteutetaan yleisessä ja tehostetussa tuessa ja kuinka opettajat kehittäisivät yhteistyötä. Yksilöhaastatteluilla kartoitettiin seitsemän luokanopettajan ja kolmen erityisopettajan kokemuksia heidän tekemästään yhteistyöstä. Kaikki haastateltavat työskentelivät varsinais-suomalaisissa alakouluissa. Tulosten mukaan luokanopettajat ja erityisopettajat tekevät toimivaa yhteistyötä, jota toteutetaan esimerkiksi osa-aikaisena erityisopetuksena ja samanaikaisopetuksena. Yhteistyötä arvioidaan ja suunnitellaan vaihtelevasti resursseista riippuen. Erityisopettaja ja luokanopettaja tuovat omat osaamisalueensa yhteistyöhön ja sillä nähtiin olevan hyötyjä sekä opettajalle että oppilaalle. Esimerkiksi tuen tarjoaminen parani, oppilas sai mallin yhteistyöstä ja opettajat voivat jakaa vastuuta sekä tietotaitoa. Yhteistyön onnistumiseen vaikuttivat yksilötekijät ja koulusta johtuvat tekijät, kuten erityisopetusresurssi ja aika. Aikaresurssin lisäämisen katsottiin kehittävän yhteistyötä parempaan suuntaan. Tämän lisäksi nähtiin, että opettajankoulutuksissa saatu koulutus erityisopettajan tehtävistä sekä erityisopettajan ja luokanopettajan yhteistyöstä kehittäisi mahdollisesti tulevien opettajien yhteistyötä. Opettajat löysivät resurssien ja koulutuksen lisäksi kehitettävää myös itsestään ja yhteistyökumppanistaan. Oma-aloitteisuus ja suunnittelun lisääminen parantaisivat yhteistyötä edelleen. Tulosten perusteella koulujen tulisikin miettiä entistä toimivampia tapoja yhteistyön järjestämiseen: tulisiko esimerkiksi lukujärjestykset suunnitella niin, että yh-teistyön suunnitteluun olisi varattu aikaa erikseen. Myös opettajankoulutuksissa tulisi miettiä keinoja, miten tarjota paremmat valmiudet valmistuneille opettajille yhteistyön tekemiseen.