Institutionaalinen luottamus jälkisosialistisessa Euraasiassa : Taloudellisen hyvinvoinnin ja korruptoituneisuuden merkitys nuorissa kansanvaltaisissa ja itsevaltaisissa maissa

Abstract

Instituutioihin luottamisen katsotaan merkitsevän kansalaisten hyväksyntää valtiollisen toiminnan jatkuvuudelle ja uskoa siihen, että valtiojärjestelmä toimii heidän etunsa mukaisesti. Sen määrän vaihtelua on usein selitetty instituutiolähtöisesti niiden taloudellisen ja poliittisen suoriutumisen avulla sekä kulttuurilähtöisesti kansalaisten sosialisaatiopiirteisiin vedoten.

Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa merkitsi paitsi kylmän sodan päättymistä, myös ns. transitiovaltioiden syntymistä. Talouden ja politiikan vapautuminen on onnistunut vaihtelevasti: osa maista on EU-tason demokraattisia valtioita ja osa diktatuureja, joissa demokratia on vain läpinäkyvä kulissi. Kansalaisten luottamus jälkisosialistisissa maissa on paitsi verrattain vähemmän tutkittua, myös alhaisemmalla tasolla länsimaihin verrattuna.

Miten jälkisosialistisessa Euraasiassa taloudellinen suoriutuminen sekä yksilön kokemus omasta elintasostaan selittää institutionaalista luottamusta, ja vähentääkö korruptoituneisuuden kokeminen näiden selitysvoimaa? Aineistona käytän Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin Life In Transition –kyselytutkimusta. Tutkimus on kvantitatiivinen maavertailututkimus, jossa testaan institutionaalista luottamusta askeltavassa lineaarisessa monitasoregressiomallissa. Selitän sen vaihtelua käyttäen yksilötasolla muuttujina subjektiivista elintasokokemusta, korruptiouskomusta ja sosiodemografisia kontrollimuuttujia sekä maatasolla demokraattisuutta ja bruttokansantuotteella sekä inhimillisellä kehityksellä elintasoa kuvaavia muuttujia.

Tulokset osoittavat, että maan demokraattisuuden taso on negatiivisessa yhteydessä institutionaaliseen luottamukseen. Toisin sanoen autoritaarisissa maissa luottamus on korkeinta ja demokraattisissa maissa luottamus on alhaisinta. Maan elintasolla bruttokansantuote- tai inhimillisen kehityksen mittarein ei ole vaikutusta demokraattisuustason ja institutionaalisen luottamuksen väliseen yhteyteen, eikä sillä ole itsessään yhteyttä institutionaaliseen luottamukseen. Puolestaan subjektiivisesti koettu taloudellinen hyvinvointi on positiivisessa yhteydessä institutionaaliseen luottamukseen. Iän kumuloituminen ja naissukupuolisuus merkitsevät luottavaisempaa asennetta instituutioita kohtaan. Kansalaisten usko viranomaisten korruptoituneisuuteen oli jyrkästi negatiivisessa yhteydessä institutionaaliseen luottamukseen, ja se vähensi myös demokraattisuustason ja institutionaalisen luottamuksen välisen yhteyden voimakkuutta kadottamatta sitä kuitenkaan täysin.

Vaikka tulokset eivät antaneet lopullista selvyyttä siihen, miksi esimerkiksi Keski-Aasian autoritaarisissa maissa luotetaan instituutioihin enemmän ja Keski- ja Itä-Euroopan demokratioissa puolestaan vähemmän, niin suoriutumisteoria selitti yksin luottamustasojen vaihteluista huomattavan paljon. Verrattuna aiempiin tutkimuksiin tämä tutkielma tarjoaa lisää tietoa demokraattisuustason ja instituutioiden suoriutumiseen liittyvien taloudellisten ja poliittisten tekijöiden suhteesta institutionaalisen luottamuksen selittäjinä.