”Onko joku niin erityinen, että sen pitää esimerkiksi syödä yksinään?” : Rehtoreiden käsityksiä inkluusiosta ja koulun johtamisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rehtoreiden käsityksiä inkluusiosta ja johtamisesta. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla neljää peruskoulun rehtoria. Aineisto analysoitiin fenomenografian keinoin. Tutkimuksen tausta-ajatuksena toimii ajatus siitä, että koska Suomi on sitoutunut inkluusion toteuttamiseen jo 90-luvulla, on merkillistä, että inkluusiosta ei ole vielä 25 vuodenkaan päästä selkeää ja yhtenäistä käsitystä. Inkluusiota ei toteuteta Suomessa systemaattisesti, vaikka paljon sen eteen onkin tehty. Rehtorit toimivat koulun johtajina. Näin ollen rehtorilla on suuri strateginen vastuu koulun toiminnan kehittämisestä kaikilla tasoilla. Näin ollen myös inkluusion toteuttaminen koulusta lähtee usein rehtorista käsin esimerkiksi resurssien kohdentamisen muodossa. Rehtori vastaa myös koulun henkilöstön johtamisesta. Kouluissa on törmätty inkluusioon liittyvään muutosvastarintaan ja rehtorin vastuulla on tarvittava muutosjohtaminen. Tutkimus osoitti, että rehtoreiden käsitykset inkluusiosta vaihtelevat jonkin verran. Pääosin inkluusio nähtiin lähikouluperiaatteen toteuttamisen kautta. Arvotasolla inkluusiosta nousi yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus sekä yksilöllisyys ja ihmisarvot. Vaikka ei ole kyse yleistettävästä tutkimuksesta, antaa tulokset silti selkeitä viitteitä siitä, että inkluusio ei ole vieläkään vakiintunut koulutuksen kentälle. Inkluusiota pidetään erityisopetukseen liitettävänä ja pienluokkatoiminnan ajatellaan tutkimukseen osallistuneiden rehtoreiden keskuudessa olevan välttämättömyys. Rehtorin kuitenkin kertoivat, että pitivät inkluusiota tavoiteltava tilana, mutta toteutuksessa nähtiin haasteita. Suurimmaksi haasteeksi muodostui tutkimuksen mukaan opetushenkilökunnan pelot ja huonot asenteet inkluusiota kohtaan. Rehtorit kertoivat, että kouluissa oli muokattu rakenteita, jotta yhteistyö koulun henkilökunnan sekä oppilaiden kesken parantuisi. Myös muutosjohtaminen kohdistui paljolti henkilöstön asenteisiin. Rehtorin työnkuva oli rehtoreiden mukaan muuttunut merkittävästi vuosien aikana ja erityisesti kaikenlaisen työn määrä oli lisääntynyt. Tähän oli muun muassa vaikuttanut digitalisaatio.