Oman puheen korjausten yhteys suomen kielen taitotasoon yksi- ja kaksikielisten esikouluikäisten lasten kerronnassa
Seppänen, Lotta (2020-01-07)
Oman puheen korjausten yhteys suomen kielen taitotasoon yksi- ja kaksikielisten esikouluikäisten lasten kerronnassa
Seppänen, Lotta
(07.01.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001283776
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001283776
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään suomen kielen taitotasoltaan erilaisten yksi- ja
kaksikielisten lasten itsekorjauksiin eli keinoihin, joilla he muokkaavat puhettaan.
Tässä tutkimuksessa itsekorjauksiin sisältyvät avoimet itsekorjaukset sekä puheen
sujumattomuudet. Itsekorjausten avulla selvitetään puheessa ilmeneviä ongelmia ja
ylläpidetään sujuvaa puheenvuoroa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää tutkittavien
itsekorjausten esiintymistä kerronnassa sekä taitotason vaikutusta niiden käyttöön.
Tietoa itsekorjauksista syvennetään tarkastelemalla kerronnan piirteiden yhteyksiä
avoimiin itsekorjauksiin ja puheen sujumattomuuksiin.
Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty osana PAULA-tutkimushankkeeseen kuuluvaa
jatkotutkimusta, jossa seurattiin maahanmuuttajataustaisten lasten kielellisiä taitoja.
Tutkittavina olivat 20 kaksikielisistä ja 10 yksikielistä 6-7-vuotiasta lasta, jotka jaettiin
suomen kielen taitotason perusteella kolmeen (à n = 10) ryhmään: yksikielisten sekä
edistyneiden ja aloittelevien kaksikielisten ryhmään. Tutkimuksen aineisto on kerätty
nauhoittamalla yhteensä noin 40 minuuttia tutkittavien kuvailevaa kerrontaa animaation
tapahtumista. Äänitteet analysoitiin itsekorjausten sekä kerronnan mittareiden osalta,
joita käsiteltiin tilastollisin menetelmin.
Yksikieliset sekä aloittelevat ja edistyneet kaksikieliset käyttivät analysoituja
itsekorjauksia tarkoituksenmukaisesti suomen kielen taitotasosta riippumatta. Kaikkien
itsekorjausten tai avointen itsekorjausten kokonaismäärissä ei ollut eroja
taitotasoryhmien välillä. Kielitaidoltaan aloittelevat kaksikieliset käyttivät puheessaan
yksikielisiä enemmän toistoja ja olivat muita ryhmiä sujumattomampia, mikä viittaa
sananhaun ja puheen monitoroinnin suurempaan tarpeeseen kielitaidon ollessa heikko.
Yksikieliset lapset puolestaan käyttivät aloittelevia kaksikielisiä useammin leksikaalisia
täytesanoja. Kaksikielisillä lapsilla suuremmat puheen sujumattomuuksien määrät olivat
yhteydessä suurempiin informaatioyksiköiden määriin. Edistyneillä kaksikielisillä myös
avoimet itsekorjaukset, kuten ilmaisun uudelleenmuotoilut, olivat positiivisessa
yhteydessä kokonaissanamäärään ja eri sanojen määrään. Tutkimuksen tulokset tukevat
osittain kansainvälisessä tutkimuksessa saatuja tuloksia.
Tutkimuksen toteutumiseen liittyy muutamia luotettavuutta heikentäviä tekijöitä, kuten
verrattain pieni aineiston ja otoksen koko, jotka on huomioitava tulosten tulkinnassa ja
niiden soveltamisessa. Tutkimuksen tulokset täyttävät tutkimusaukkoa yksi- ja
kaksikielisten lasten oman puheen korjauskäytänteistä suomen kielellä sekä antavat
tietoa puhutun kielen taitotason vaikutuksesta avointen itsekorjausten ja puheen
sujumattomuuksien ilmenemiseen. Jatkotutkimusta tulisi tehdä lasten yksilöllisten
piirteiden vaikutuksesta itsekorjauksiin sekä kaksikielisten kielihäiriöisten lasten
itsekorjauskäytänteistä, jotta tietoa itsekorjauksista voitaisiin entistä paremmin
hyödyntää myös kliinisessä puheterapiatyössä.
kaksikielisten lasten itsekorjauksiin eli keinoihin, joilla he muokkaavat puhettaan.
Tässä tutkimuksessa itsekorjauksiin sisältyvät avoimet itsekorjaukset sekä puheen
sujumattomuudet. Itsekorjausten avulla selvitetään puheessa ilmeneviä ongelmia ja
ylläpidetään sujuvaa puheenvuoroa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää tutkittavien
itsekorjausten esiintymistä kerronnassa sekä taitotason vaikutusta niiden käyttöön.
Tietoa itsekorjauksista syvennetään tarkastelemalla kerronnan piirteiden yhteyksiä
avoimiin itsekorjauksiin ja puheen sujumattomuuksiin.
Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty osana PAULA-tutkimushankkeeseen kuuluvaa
jatkotutkimusta, jossa seurattiin maahanmuuttajataustaisten lasten kielellisiä taitoja.
Tutkittavina olivat 20 kaksikielisistä ja 10 yksikielistä 6-7-vuotiasta lasta, jotka jaettiin
suomen kielen taitotason perusteella kolmeen (à n = 10) ryhmään: yksikielisten sekä
edistyneiden ja aloittelevien kaksikielisten ryhmään. Tutkimuksen aineisto on kerätty
nauhoittamalla yhteensä noin 40 minuuttia tutkittavien kuvailevaa kerrontaa animaation
tapahtumista. Äänitteet analysoitiin itsekorjausten sekä kerronnan mittareiden osalta,
joita käsiteltiin tilastollisin menetelmin.
Yksikieliset sekä aloittelevat ja edistyneet kaksikieliset käyttivät analysoituja
itsekorjauksia tarkoituksenmukaisesti suomen kielen taitotasosta riippumatta. Kaikkien
itsekorjausten tai avointen itsekorjausten kokonaismäärissä ei ollut eroja
taitotasoryhmien välillä. Kielitaidoltaan aloittelevat kaksikieliset käyttivät puheessaan
yksikielisiä enemmän toistoja ja olivat muita ryhmiä sujumattomampia, mikä viittaa
sananhaun ja puheen monitoroinnin suurempaan tarpeeseen kielitaidon ollessa heikko.
Yksikieliset lapset puolestaan käyttivät aloittelevia kaksikielisiä useammin leksikaalisia
täytesanoja. Kaksikielisillä lapsilla suuremmat puheen sujumattomuuksien määrät olivat
yhteydessä suurempiin informaatioyksiköiden määriin. Edistyneillä kaksikielisillä myös
avoimet itsekorjaukset, kuten ilmaisun uudelleenmuotoilut, olivat positiivisessa
yhteydessä kokonaissanamäärään ja eri sanojen määrään. Tutkimuksen tulokset tukevat
osittain kansainvälisessä tutkimuksessa saatuja tuloksia.
Tutkimuksen toteutumiseen liittyy muutamia luotettavuutta heikentäviä tekijöitä, kuten
verrattain pieni aineiston ja otoksen koko, jotka on huomioitava tulosten tulkinnassa ja
niiden soveltamisessa. Tutkimuksen tulokset täyttävät tutkimusaukkoa yksi- ja
kaksikielisten lasten oman puheen korjauskäytänteistä suomen kielellä sekä antavat
tietoa puhutun kielen taitotason vaikutuksesta avointen itsekorjausten ja puheen
sujumattomuuksien ilmenemiseen. Jatkotutkimusta tulisi tehdä lasten yksilöllisten
piirteiden vaikutuksesta itsekorjauksiin sekä kaksikielisten kielihäiriöisten lasten
itsekorjauskäytänteistä, jotta tietoa itsekorjauksista voitaisiin entistä paremmin
hyödyntää myös kliinisessä puheterapiatyössä.