Asutuksen jälkiä Turun Kärsämäessä : Asuinpaikan luonne ja sen muutokset kivikauden lopulta rautakaudelle vuosien 2016 ja 2017 kaivaustutkimusten pohjalta
Tokoi, Arttu (2020-01-20)
Asutuksen jälkiä Turun Kärsämäessä : Asuinpaikan luonne ja sen muutokset kivikauden lopulta rautakaudelle vuosien 2016 ja 2017 kaivaustutkimusten pohjalta
Tokoi, Arttu
(20.01.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002125248
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002125248
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Turun Kärsämäellä Heikki Huhtamäenkadun ja Puustellin kadun katualueilla vuosina 2016–2017 toteutettujen kaivaustutkimusten aineistoa. Tavoitteena on selvittää erityisesti kaivauksissa havaitun asuinpaikan asutusvaiheiden ajoittumista sekä toiminnan luonnetta eri aikoina. Samalla sivutaan asumistavoissa tapahtuneita muutoksia paikan käyttöaikana, joka ulottuu neoliittisen ajan viime vaiheista rautakauden loppuun. Käytännössä asutusvaiheita erotellaan kaivausten löytömateriaalin analyysin perusteella. Erityisesti keskitytään tässä yhteydessä keramiikka-aineistoon, mutta myös esimerkiksi kivi- ja metalliesineistöä käytetään apuna tulkinnassa. Paikan käyttötapaa yritetään selvittää erityisesti etsimällä aineistosta jäänteitä asumuksista tai muista asumiseen liittyvistä ilmiöistä. Vertailuaineistona hyödynnetään muun muassa läheisestä Kärsämäen kalmistosta tehtyä tutkimusta. Aineiston perusteella paikalla on ollut toimintaa jo kivikauden lopulla tai pronssikauden alussa Kiukaisten kulttuurin aikana. Tähän liittyviä löytöjä tavattiin eri puolilta kaivausaluetta. Varmoja aikakauden rakennusjäänteitä ei havaittu, joskin jotkin ilmiöt saattavat olla jälkiä asumusten pohjista. Mahdollisesti kivikautiset rakennukset perustettiin niin kevyesti, ettei niistä jäänyt mainittavia jälkiä maahan. Sen sijaan vahvemmin perustetut paalurakenteet katsottiin todennäköisemmin Kiukaisten kulttuuria myöhemmiksi, tosin tarkkaa ajoitusta ei näillekään saatu. Joka tapauksessa myös muu materiaali näyttää todistavan kivikautisesta asutuksesta pitkin muinaista rantavyöhykettä. Nuoremmalla pronssikaudella alue on ilmeisesti ollut vähemmällä käytöllä, vaikka parista kohtaa kaivausalueella on merkkejä myös tämän aikaisesta toiminnasta. Todennäköisesti paikan toinen aktiivisempi käyttövaihe liittyy kuitenkin vasta varhaisrautakauteen. Vaikka suurin osa metallikautiseksi katsotusta löytömateriaalista on tarkemmin ajoittamatonta, osa tästä voitiin liittää esiroomalaiseen tai vanhempaan roomalaiseen rautakauteen. Mahdollisesti tältä ajalta on myös osa havaitusta paalunsijojen keskittymistä, joista useimmat edustavat luultavasti rakennuksia. Rakenteiden tulkinta oli ongelmallista johtuen muun muassa siitä, etteivät ne useinkaan olleet kuin osittain näkyvissä kaivausalueella. Paalukeskittymille esitettiin joka tapauksessa useita erilaisia tulkintaehdotuksia. Parista kohtaa havaittuja pitkänomaisia värjäytymiä taas pidettiin mahdollisina hirsirakennusten jäänteinä. Löytömateriaalista havaittiin myös joitain viitteitä myöhäisrautakauteen jatkuvasta toiminnasta alueella, joten osa rakenteista voi periaatteessa olla myös tältä aikakaudelta.