Puheen sarjallinen motoriikka 8-10-vuotiailla lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö tai varhaislapsuuden viivästynyt kielenkehitys

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sarjallisia motorisia taitoja lapsilla, joilla kielenkehitys on ollut viiveistä varhaislapsuudessa, mutta jotka ovat ottaneet kiinni ikätason kouluikään mennessä (LT) sekä lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö (DLD). Sarjallisia motorisia taitoja tutkimalla voidaan saada tietoa lasten proseduraalisen muistin toiminnasta ja näin ollen yhdeksi kehityksellisen kielihäiriön selittäjäksi esitetyn proseduraalisen muistin hypoteesin toteutumisesta. Tutkimuksessa motoriset sarjat jaettiin sarjallisesti yksinkertaisiin ja monimutkaisiin. Aiemman tutkimuksen pohjalta hypoteesina oli, että DLD-ryhmä suoriutuu suhteellisesti heikommin monimutkaisissa kuin yksinkertaisissa sarjoissa verrattaessa tyypillisesti kehittyviin (TK) lapsiin. Koska viivästyneeseen kielenkehitykseen liittyvät haasteet ovat hyvin samantyyppisiä kuin kehityksellisessä kielihäiriössä, voidaan ajatella, että näiden lasten yhä kouluiässä kokemat lievät vaikeudet johtuvat lievästä proseduraalisen muistin toiminnan heikkoudesta. Näin ollen hypoteesina oli, että myös LT-ryhmä suoriutuu suhteessa heikommin monimutkaisista kuin yksinkertaisista sarjoista verrattaessa TK-ryhmään.

Tutkittavia oli tässä tutkimuksessa yhteensä 58, ja he valikoituivat Turun yliopiston NeuroTalk-projektista. TK-ryhmään kuului 33 lasta, LT-ryhmään 13 lasta ja DLDryhmään 12 lasta. Tutkittavien sarjallisia motorisia taitoja tutkittiin NEPSY:n kuuluvalla suun motoristen sarjojen tehtävällä.

Tutkimuksen päätulos oli se, että LT-ryhmä ei eronnut merkitsevästi TK-ryhmästä yksinkertaisissa eikä monimutkaisissa sarjoissa, kun taas DLD-ryhmä erosi TK-ryhmästä kummissakin sarjoissa. Ero ryhmien välillä oli kuitenkin hypoteesin vastaisesti suurempi yksinkertaisissa sarjoissa. Koska LT-ryhmän suun motorisissa sarjallisissa taidoissa ei ollut eroa verrattuna TK-ryhmään, voidaan ajatella, että viivästyneeseen kielenkehitykseen ei liity heikkoutta proseduraalisen muistin toiminnassa. Nämä tulokset viittaavat siihen, että sarjallinen suun motoriikka voisi olla erotusdiagnostinen tekijä viivästyneen kielenkehityksen ja kehityksellisen kielihäiriön välillä. Mikäli tämä pitää paikkansa, helpottaisi tämä kliinistä työtä tekeviä puheterapeutteja kohdistamaan resursseja oikeille lapsille jo varhaisemmassa vaiheessa.