Luottoriskimallien implikoimat konkurssitodennäköisyydet
Virtanen, Samuel (2020-01-20)
20.01.2020
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001304023
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001304023
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee luottoriskimallien avulla saatavia yrityksen
konkurssitodennäköisyyksiä.
Luottoriskimallit voidaan jakaa karkeasti redusoituihin ja rakenteellisiin malleihin.
Rakenteelliset mallit tutkivat riskiä yrityksen sisäisestä näkökulmasta. Siinä velkakirjan
hinta esitetään yhtäpitävästi optioiden hinnan avulla. Rakenteellisissa malleissa
yrityksen arvolle määritetään raja, jonka alittaessa konkurssi tapahtuu. Usein yrityksen
arvoprosessin oletetaan noudattavan geometrista Brownin liikettä. Redusoidut
mallit käsittelevät riskiä ulkoiseen informaatioon perustuen. Niissä konkurssin
oletetaan olevan Poisson-tapahtuma, joka riippuu konkurssi-intensiteetistä.
Rakenteellisista malleista tarkennutaan erityisesti sekä Mertonin että Black–Coxin
malliin. Mertonin mallille esitetään parametrien estimointimenetelmä käyttäen suurimman
uskottavuuden estimointia. Redusoiduissa malleissa käsitellään velkakirjan
hinnoittelua intensiteettikäsitteen avulla. Tämän jälkeen tarkastellaan Markovmalliin
perustuvaa intensiteettimallia. Lopuksi käsitellään, miten rakenteellisen ja
redusoidun mallin hyvät puolet on mahdollista yhdistää.
konkurssitodennäköisyyksiä.
Luottoriskimallit voidaan jakaa karkeasti redusoituihin ja rakenteellisiin malleihin.
Rakenteelliset mallit tutkivat riskiä yrityksen sisäisestä näkökulmasta. Siinä velkakirjan
hinta esitetään yhtäpitävästi optioiden hinnan avulla. Rakenteellisissa malleissa
yrityksen arvolle määritetään raja, jonka alittaessa konkurssi tapahtuu. Usein yrityksen
arvoprosessin oletetaan noudattavan geometrista Brownin liikettä. Redusoidut
mallit käsittelevät riskiä ulkoiseen informaatioon perustuen. Niissä konkurssin
oletetaan olevan Poisson-tapahtuma, joka riippuu konkurssi-intensiteetistä.
Rakenteellisista malleista tarkennutaan erityisesti sekä Mertonin että Black–Coxin
malliin. Mertonin mallille esitetään parametrien estimointimenetelmä käyttäen suurimman
uskottavuuden estimointia. Redusoiduissa malleissa käsitellään velkakirjan
hinnoittelua intensiteettikäsitteen avulla. Tämän jälkeen tarkastellaan Markovmalliin
perustuvaa intensiteettimallia. Lopuksi käsitellään, miten rakenteellisen ja
redusoidun mallin hyvät puolet on mahdollista yhdistää.