SGLT2-estäjien vaikutus verenpaineeseen tyypin 2 diabeetikoilla.
Huttunen, Nikolai (2020-01-20)
SGLT2-estäjien vaikutus verenpaineeseen tyypin 2 diabeetikoilla.
(20.01.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002044457
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002044457
Tiivistelmä
Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on tyypin 2 diabeetikoiden kohonnut verenpaine ja SGLT2-estäjien vaikutus tähän. Työn tarkoituksena on koota yhteen useiden tutkimusten tuloksia liittyen SGLT2-estäjien verenpainevaikutuksiin. Tarkoituksena on tarkastella lyhyesti myös muita näihin verenpainemuutoksiin mahdollisesti vaikuttaneita tekijöitä kuten muu samanaikainen verenpainelääkitys, verenpaineen lähtötaso sekä ikä.
Katsaukseen valikoidut tutkimukset ovat haettu Pubmedista 22.8.2019. Katsaukseen valikoitui tutkimuksia, joissa tutkittavat olivat tyypin 2 diabeetikoita, lääkeaineena käytettiin joko dapa-, empa-, ertu- tai kanagliflotsiinia, ja joissa verenpaineen muutoksen seuraaminen oli joko ensi- tai toissijaisena tarkastelun kohteena.
Tutkimuksissa todettiin yksimielisesti SGLT2-estäjien laskeneen systolista verenpainetta tilastollisesti merkittävästi verrattuna placeboon. Diastolisen verenpaineen osalta tuloksissa oli hajontaa, mutta pääosin tässäkin tapahtui vähintään lievää laskua placeboon verrattuna. Dapagliflotsiinin verenpainetta alentava teho oli yhdessä tutkimuksessa (Lambers Heerspink ym. 2013) jopa verrattavissa hydroklooritiatsidin tehoon. Tutkittavien muiden ominaisuuksien ja lääkitysten vaikutuksesta verenpaineen laskun suuruuteen ei ollut yksimielistä näkemystä. Kuitenkin huomion arvoista on, että samanaikainen muu verenpainelääkitys ei näyttäisi vaikuttavan SGLT2-estäjien tehoon verenpaineen laskussa.
Koska diabeetikoilla esiintyy yleisesti muuta väestöä enemmän sydän- ja verisuonitauteja, voisivat SGLT2-estäjät samanaikaisten glukoosiaineenvaihdunta- ja verenpainevaikutustensa vuoksi olla tulevaisuudessa varteenotettava vaihtoehto diabeetikon kohonneen verenpaineen hoidossa.
Katsaukseen valikoidut tutkimukset ovat haettu Pubmedista 22.8.2019. Katsaukseen valikoitui tutkimuksia, joissa tutkittavat olivat tyypin 2 diabeetikoita, lääkeaineena käytettiin joko dapa-, empa-, ertu- tai kanagliflotsiinia, ja joissa verenpaineen muutoksen seuraaminen oli joko ensi- tai toissijaisena tarkastelun kohteena.
Tutkimuksissa todettiin yksimielisesti SGLT2-estäjien laskeneen systolista verenpainetta tilastollisesti merkittävästi verrattuna placeboon. Diastolisen verenpaineen osalta tuloksissa oli hajontaa, mutta pääosin tässäkin tapahtui vähintään lievää laskua placeboon verrattuna. Dapagliflotsiinin verenpainetta alentava teho oli yhdessä tutkimuksessa (Lambers Heerspink ym. 2013) jopa verrattavissa hydroklooritiatsidin tehoon. Tutkittavien muiden ominaisuuksien ja lääkitysten vaikutuksesta verenpaineen laskun suuruuteen ei ollut yksimielistä näkemystä. Kuitenkin huomion arvoista on, että samanaikainen muu verenpainelääkitys ei näyttäisi vaikuttavan SGLT2-estäjien tehoon verenpaineen laskussa.
Koska diabeetikoilla esiintyy yleisesti muuta väestöä enemmän sydän- ja verisuonitauteja, voisivat SGLT2-estäjät samanaikaisten glukoosiaineenvaihdunta- ja verenpainevaikutustensa vuoksi olla tulevaisuudessa varteenotettava vaihtoehto diabeetikon kohonneen verenpaineen hoidossa.