Suomalaisten koettu yksinäisyys vuosina 2006 ja 2014
Iso-Lauri, Marianna (2020-01-13)
Suomalaisten koettu yksinäisyys vuosina 2006 ja 2014
Iso-Lauri, Marianna
(13.01.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001293850
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001293850
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on suomalaisten kokema yksinäisyys vuosina 2006 ja 2014. Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten kokeman yksinäisyyden yleisyyttä, ja siinä tapahtuneita muutoksia vuosien 2006 ja 2014 välillä. Yksinäisyyden kokemisen yleisyyden lisäksi tutkittiin mitkä tekijät ovat yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen vuonna 2014. Tutkimuksessa selvitettiin ovatko sukupuoli, ikä, koulutus, työmarkkina-asema, terveydentila, kotitalouden koettu toimeentulo, yksin asuminen, lasten kanssa asuminen ja kumppanin kanssa asuminen yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Lisäksi selvitettiin, paikantuuko yksinäisyys tekijöihin, jotka voivat altistaa huono-osaisuudelle.
Tutkimusaineistona käytettiin European Social Surveyn (ESS) Suomen aineistoja vuosilta 2006 ja 2014. Aineistot ovat kvantitatiivisia ja niiden perusjoukko koostuu 15vuotta täyttäneestä yksityisissä kotitalouksissa asuvasta väestöstä. Tutkimus on kvantitatiivinen, ja siinä on käytetty tutkimusmenetelminä ristiintaulukointia ja binääristä logistista regressioanalyysia.
Suomalaisten yksinäisyyden kokeminen on laskenut hieman vuodesta 2006 vuoteen 2014 mennessä. Suomalaisista 19 prosenttia, eli noin joka viides, koki itsensä yksinäiseksi vuonna 2014. Tutkittaessa tekijöitä, jotka selittävät yksinäisyyden kokemista, saatiin tulokseksi, että ikä, terveydentila, työmarkkina-asema sekä yksin asuminen ja kumppanin kanssa asuminen ovat yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Nuorin ikäryhmä (15-24-vuotiaat) ja vanhemmat ikäryhmät (25-44-vuotiaat sekä 45-64-vuotiaat) kokivat itsensä useammin yksinäiseksi kuin vanhin ikäryhmä (65-vuotiaat ja vanhemmat). Terveydellisiä ongelmia omaavat ovat useammin yksinäisiä kuin ne, joilla ei ole terveydellisiä ongelmia. Myös työttömänä oleminen ja muuten työmarkkinoiden ulkopuolella oleminen selittävät yksinäisyyden kokemista. Työttömät ja muuten työmarkkinoiden ulkopuolella olevat ovat työssä käyviä useammin yksinäisiä. Lisäksi yksin asuminen ja kumppanin kanssa asuminen selittävät yksinäisyyden kokemista. Yksin asuminen aiheuttaa yksinäisyyden kokemista, kun taas kumppanin kanssa asuminen suojaa yksinäisyyden kokemuksilta. Tutkittaessa yksinäisyyden kokemisen yhteyttä haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, saatiin selville, että yksinäisyyden kokeminen on yhteydessä huono-osaisuudelle altistaviin tekijöihin.
Tutkimusaineistona käytettiin European Social Surveyn (ESS) Suomen aineistoja vuosilta 2006 ja 2014. Aineistot ovat kvantitatiivisia ja niiden perusjoukko koostuu 15vuotta täyttäneestä yksityisissä kotitalouksissa asuvasta väestöstä. Tutkimus on kvantitatiivinen, ja siinä on käytetty tutkimusmenetelminä ristiintaulukointia ja binääristä logistista regressioanalyysia.
Suomalaisten yksinäisyyden kokeminen on laskenut hieman vuodesta 2006 vuoteen 2014 mennessä. Suomalaisista 19 prosenttia, eli noin joka viides, koki itsensä yksinäiseksi vuonna 2014. Tutkittaessa tekijöitä, jotka selittävät yksinäisyyden kokemista, saatiin tulokseksi, että ikä, terveydentila, työmarkkina-asema sekä yksin asuminen ja kumppanin kanssa asuminen ovat yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Nuorin ikäryhmä (15-24-vuotiaat) ja vanhemmat ikäryhmät (25-44-vuotiaat sekä 45-64-vuotiaat) kokivat itsensä useammin yksinäiseksi kuin vanhin ikäryhmä (65-vuotiaat ja vanhemmat). Terveydellisiä ongelmia omaavat ovat useammin yksinäisiä kuin ne, joilla ei ole terveydellisiä ongelmia. Myös työttömänä oleminen ja muuten työmarkkinoiden ulkopuolella oleminen selittävät yksinäisyyden kokemista. Työttömät ja muuten työmarkkinoiden ulkopuolella olevat ovat työssä käyviä useammin yksinäisiä. Lisäksi yksin asuminen ja kumppanin kanssa asuminen selittävät yksinäisyyden kokemista. Yksin asuminen aiheuttaa yksinäisyyden kokemista, kun taas kumppanin kanssa asuminen suojaa yksinäisyyden kokemuksilta. Tutkittaessa yksinäisyyden kokemisen yhteyttä haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, saatiin selville, että yksinäisyyden kokeminen on yhteydessä huono-osaisuudelle altistaviin tekijöihin.