Yksityisten palveluntarjoajien asema EU:n jäsenvaltioiden välisessä rikosprosessuaalisessa yhteistyössä
Keskinen, Heidi (2019-12-19)
Yksityisten palveluntarjoajien asema EU:n jäsenvaltioiden välisessä rikosprosessuaalisessa yhteistyössä
(19.12.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002044449
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002044449
Tiivistelmä
Internetin merkitys tietoyhteiskunnassa on kiistaton. Kun ihmisten välinen viestintä on siirtynyt yhä voimakkaammin internetiin, myös haitalliset ilmiöt ovat seuranneet samaa kehitystä. Internetin rajat ylittävä luonne, sen mahdollistama anonymiteetti ja siellä toimivien yksityisten palveluntarjoajien keskeinen asema asettavat haasteita näiden ilmiöiden sääntelylle, eikä internetin vakiintuneesta asemasta huolimatta sen sopivimmista sääntelykeinoista ole yhteisymmärrystä. Internetin ominaispiirteet johtavat kuitenkin siihen, että yksi keino säännellä internetin loppukäyttäjiä on kohdistaa sääntelyä yksityisiin palveluntarjoajiin. Esimerkiksi immateriaalioikeuksien suojaamista koskeva EU:n lainsäädännöllinen kehitys osoittaa, että sääntelymallia hyödynnetään myös käytännössä.
Myös rikollisuus on muuttunut yhteiskunnan kehityksen myötä, ja internetillä on yhä suurempi rooli sekä rikosten tekotavoissa että niiden valmistelussa. Koska internetin asettamat haasteet sääntelylle ovat samankaltaisia säänneltävästä ilmiöstä riippumatta, ei ole yllättävää, että yksityisiin palveluntarjoajiin kohdistettavan sääntelyn mahdollisuudet on tiedostettu myös rikosprosessuaalisessa sääntelyssä. EU:ssa onkin ehdotettu uutta sähköisten todisteiden hankintaa koskevaa asetusta (COM(2018) 225 final), jossa yksityiset palveluntarjoajat asetetaan tyypillisesti rajat ylittävissä rikosoikeudellisissa menettelyissä viranomaisille kuuluneeseen asemaan.
Lainopillisessa tutkielmassa arvioidaan, asettavatko perus- ja ihmisoikeudet rajoituksia tai edellytyksiä yksityisiin palveluntarjoajiin kohdistettavan sääntelymallin käytölle EU:n jäsenvaltioiden välisessä rikosoikeudellisessa yhteistyössä. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota sääntelymallin käyttöön vaikuttaviin tekijöihin sekä rikosoikeuden ja EU:n jäsenvaltioiden rajat ylittävien rikosprosessien erityispiirteisiin. Perus- ja ihmisoikeuksien asettamia rajoituksia ja edellytyksiä tutkitaan erityisesti oikeuskäytännön kautta. Tutkielman lähdeaineistossa korostuu EU-rikosoikeutta, internetin sääntelyä ja valtioiden ihmisoikeusvelvoitteita koskeva oikeuskirjallisuus.
Tutkielmassa katsotaan, että sähköisiä todisteita koskevan asetusehdotuksen hyödyntämä sääntelymalli on EU:n jäsenvaltioiden välisessä rikosprosessuaalisessa yhteistyössä jännitteisessä suhteessa yksityisen palveluntarjoajan sijaintivaltion ihmis- ja perusoikeusvelvoitteiden kanssa, minkä vuoksi yksityisen palveluntarjoajan sijaintivaltion viranomaisten asemaa olisi perusteltua vahvistaa. Ehdotetun sääntelymallin taustalla olevat rikostutkinnan tehostamiseen liittyvät perusteet eivät vaikuta ainakaan ehdotetussa laajuudessaan olevan perus- ja ihmisoikeuksien edellyttämiä.
Myös rikollisuus on muuttunut yhteiskunnan kehityksen myötä, ja internetillä on yhä suurempi rooli sekä rikosten tekotavoissa että niiden valmistelussa. Koska internetin asettamat haasteet sääntelylle ovat samankaltaisia säänneltävästä ilmiöstä riippumatta, ei ole yllättävää, että yksityisiin palveluntarjoajiin kohdistettavan sääntelyn mahdollisuudet on tiedostettu myös rikosprosessuaalisessa sääntelyssä. EU:ssa onkin ehdotettu uutta sähköisten todisteiden hankintaa koskevaa asetusta (COM(2018) 225 final), jossa yksityiset palveluntarjoajat asetetaan tyypillisesti rajat ylittävissä rikosoikeudellisissa menettelyissä viranomaisille kuuluneeseen asemaan.
Lainopillisessa tutkielmassa arvioidaan, asettavatko perus- ja ihmisoikeudet rajoituksia tai edellytyksiä yksityisiin palveluntarjoajiin kohdistettavan sääntelymallin käytölle EU:n jäsenvaltioiden välisessä rikosoikeudellisessa yhteistyössä. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota sääntelymallin käyttöön vaikuttaviin tekijöihin sekä rikosoikeuden ja EU:n jäsenvaltioiden rajat ylittävien rikosprosessien erityispiirteisiin. Perus- ja ihmisoikeuksien asettamia rajoituksia ja edellytyksiä tutkitaan erityisesti oikeuskäytännön kautta. Tutkielman lähdeaineistossa korostuu EU-rikosoikeutta, internetin sääntelyä ja valtioiden ihmisoikeusvelvoitteita koskeva oikeuskirjallisuus.
Tutkielmassa katsotaan, että sähköisiä todisteita koskevan asetusehdotuksen hyödyntämä sääntelymalli on EU:n jäsenvaltioiden välisessä rikosprosessuaalisessa yhteistyössä jännitteisessä suhteessa yksityisen palveluntarjoajan sijaintivaltion ihmis- ja perusoikeusvelvoitteiden kanssa, minkä vuoksi yksityisen palveluntarjoajan sijaintivaltion viranomaisten asemaa olisi perusteltua vahvistaa. Ehdotetun sääntelymallin taustalla olevat rikostutkinnan tehostamiseen liittyvät perusteet eivät vaikuta ainakaan ehdotetussa laajuudessaan olevan perus- ja ihmisoikeuksien edellyttämiä.