Perheen raskaudenaikaisen toimintakyvyn ja sen pysyvyyden yhteys lapsen myöhempään sosioemotionaaliseen kehitykseen
Lähteenmäki, Venla (2020-02-10)
Perheen raskaudenaikaisen toimintakyvyn ja sen pysyvyyden yhteys lapsen myöhempään sosioemotionaaliseen kehitykseen
(10.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003047214
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003047214
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustaako raskausviikolla 20 mitattu perheen toimintakyky lapsen sosioemotionaalista kehitystä 3 vuoden iässä. Yhteyttä tutkittiin tarkastelemalla perheen toimintakyvyn yhteyttä lapsen sosioemotionaalisen kehityksen yleisen ongelmakäyttäytymisen ja sosiaalisen kompetenssin osa-alueisiin. Lisäksi tarkasteltiin perheen toimintakyvyn pysyvyyttä raskausviikolta 20 lapsen 3 vuoden ikään, ja sen yhteyttä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen 3 vuoden iässä.
Tutkimuksen aineisto koostui 556 varsinaissuomalaisesta perheestä. Perheen toimintakykyä arvioitiin vanhempien täyttämän Family Assessment Device -kyselyn avulla 20. raskausviikolla sekä lapsen ollessa 3-vuotias. Raskausviikolla 20 kyselyyn vastasi 556 perhettä ja lapsen 3 vuoden iässä 540 perhettä. Lapsen sosioemotionaalista kehitystä 3 vuoden iässä arvioitiin vanhempien täyttämän Brief Infant–Toddler Social and Emotional Assessment -kyselyn avulla, johon vastasi 159 perhettä.
Tutkimuksen mukaan perheen raskaudenaikainen toimintakyky ennusti 3-vuotiaan lapsen sosioemotionaalista kehitystä osittain, tukien aikaisempia tutkimuslöydöksiä yhteydestä. Perheen raskaudenaikainen toimintakyky oli merkitsevästi yhteydessä lapsen sosiaalisen kompetenssin kehitykseen, mutta ei ongelmakäyttäytymiseen. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin äidin ja isän kokeman perheen raskaudenaikaisen toimintakyvyn yhteyden olevan erilainen lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Äidin kokema perheen raskaudenaikainen toimintakyky oli merkitsevästi yhteydessä sekä lapsen sosiaalisen kompetenssin kehitykseen että ongelmakäyttäytymiseen. Isän kokema perheen raskaudenaikainen toimintakyky ei ennustanut tilastollisesti merkitsevästi kumpaakaan sosioemotionaalisen kehityksen osa-aluetta. Selitysasteet jäivät kuitenkin hyvin pieniksi.
Perheen toimintakyvyssä havaittiin suhteellista, mutta ei absoluuttista pysyvyyttä, sillä perheen toimintakyky keskimäärin heikkeni raskausajalta lapsen taaperoikään. Tutkimustulos tukee aikaisempia tutkimuslöydöksiä parisuhteen laadun heikkenemisestä lapsen syntymän jälkeen. Perheen toimintakyvyn pysyvyyden yhteydestä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen saadut tulokset olivat heikkoja, eikä niiden perusteella voida yleistää perheen toimintakyvyn pysyvyyden yhteyttä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen.
Perheen hyvä raskaudenaikainen toimintakyky, erityisesti äidin arvioimana, ennustaa lapsen myönteistä sosioemotionaalista kehitystä sosiaalisen kompetenssin kehityksen kautta. Sen sijaan perheen heikko raskaudenaikainen toimintakyky äidin kokemana ennustaa lapsen yleistä ongelmakäyttäytymistä. Perheen toimintakyky näyttäisi yleisesti heikkenevän lapsen syntymän jälkeen. Tulosten valossa psykososiaalisten tukitoimien tarjoaminen lapsiperheille sekä jo odotusaikana että lapsen syntymän jälkeen on tärkeää perheen hyvän toimintakyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.
Tutkimuksen aineisto koostui 556 varsinaissuomalaisesta perheestä. Perheen toimintakykyä arvioitiin vanhempien täyttämän Family Assessment Device -kyselyn avulla 20. raskausviikolla sekä lapsen ollessa 3-vuotias. Raskausviikolla 20 kyselyyn vastasi 556 perhettä ja lapsen 3 vuoden iässä 540 perhettä. Lapsen sosioemotionaalista kehitystä 3 vuoden iässä arvioitiin vanhempien täyttämän Brief Infant–Toddler Social and Emotional Assessment -kyselyn avulla, johon vastasi 159 perhettä.
Tutkimuksen mukaan perheen raskaudenaikainen toimintakyky ennusti 3-vuotiaan lapsen sosioemotionaalista kehitystä osittain, tukien aikaisempia tutkimuslöydöksiä yhteydestä. Perheen raskaudenaikainen toimintakyky oli merkitsevästi yhteydessä lapsen sosiaalisen kompetenssin kehitykseen, mutta ei ongelmakäyttäytymiseen. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin äidin ja isän kokeman perheen raskaudenaikaisen toimintakyvyn yhteyden olevan erilainen lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Äidin kokema perheen raskaudenaikainen toimintakyky oli merkitsevästi yhteydessä sekä lapsen sosiaalisen kompetenssin kehitykseen että ongelmakäyttäytymiseen. Isän kokema perheen raskaudenaikainen toimintakyky ei ennustanut tilastollisesti merkitsevästi kumpaakaan sosioemotionaalisen kehityksen osa-aluetta. Selitysasteet jäivät kuitenkin hyvin pieniksi.
Perheen toimintakyvyssä havaittiin suhteellista, mutta ei absoluuttista pysyvyyttä, sillä perheen toimintakyky keskimäärin heikkeni raskausajalta lapsen taaperoikään. Tutkimustulos tukee aikaisempia tutkimuslöydöksiä parisuhteen laadun heikkenemisestä lapsen syntymän jälkeen. Perheen toimintakyvyn pysyvyyden yhteydestä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen saadut tulokset olivat heikkoja, eikä niiden perusteella voida yleistää perheen toimintakyvyn pysyvyyden yhteyttä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen.
Perheen hyvä raskaudenaikainen toimintakyky, erityisesti äidin arvioimana, ennustaa lapsen myönteistä sosioemotionaalista kehitystä sosiaalisen kompetenssin kehityksen kautta. Sen sijaan perheen heikko raskaudenaikainen toimintakyky äidin kokemana ennustaa lapsen yleistä ongelmakäyttäytymistä. Perheen toimintakyky näyttäisi yleisesti heikkenevän lapsen syntymän jälkeen. Tulosten valossa psykososiaalisten tukitoimien tarjoaminen lapsiperheille sekä jo odotusaikana että lapsen syntymän jälkeen on tärkeää perheen hyvän toimintakyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.