Kuumeen ja kipuoireiden merkitys lasten äkillisen välikorvatulehduksen kehittymisessä
Vuorisalo, Tuuli (2020-02-19)
Kuumeen ja kipuoireiden merkitys lasten äkillisen välikorvatulehduksen kehittymisessä
(19.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003047253
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003047253
Tiivistelmä
Äkillinen välikorvatulehdus on lasten yleinen infektio, joka aiheuttaa eritteen kertymistä välikorvaan. Se on yleisin flunssan komplikaatio pikkulapsilla ja johtaa usein antibioottihoidon aloittamiseen. Äkillisen välikorvatulehduksen oireet ovat epäspesifisiä ja suurilta osin samoja kuin flunssassakin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voidaanko lapsen oireiden perusteella arvioida äkillisen välikorvatulehduksen todennäköisyyttä.
Tämä tutkimus suoritettiin Turussa vuosina 2006–2009. Tutkimukseen osallistui yhteensä 322 6–35kk ikäistä lasta, joilla vanhemmat epäilivät oireiden perusteella äkillistä välikorvatulehdusta. Lapset, joilla diagnosoitiin äkillinen välikorvatulehdus, otettiin mukaan tutkimukseen.
Ensimmäisellä tutkimuspoliklinikkakäynnillä vanhemmille annettiin mukaan oirepäiväkirjat, joita he täyttivät 2 kuukauden kohdalla olevaan viimeiseen tutkimuskäyntiin asti. Jokaista potilasta seurattiin tutkimuspoliklinikalla säännöllisesti välikorvaeritteen poistumiseen asti. Lapset tutkittiin tutkimuspoliklinikalla aina, kun vanhemmat epäilivät äkillistä välikorvatulehdusta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuumeen ja kipuoireiden ilmaantumista sekä niiden yhteyttä äkillisen välikorvatulehduksen kehittymiseen. Mikäli oireen alkamisesta kolmen päivän sisällä diagnosoitiin äkillinen välikorvatulehdus, sen katsottiin liittyvän äkilliseen välikorvatulehdukseen. Aineiston muokkaus suoritettiin R-ohjelmalla ja tilastoanalyysi SPSS-ohjelmalla.
Analyysiin otettiin mukaan 300 lasta, joilla oli päiväkirjamerkintöjä seurantapäiviltä 19–70. Seurantapäiviä oli yhteensä 11867. Näistä kuumetta esiintyi 399 päivänä, vanhemman epäilemää korvakipua 301 päivänä, lapsen kertomaa korvakipua 82 päivänä ja korvan haromista 1056 päivänä. Niistä oirejaksoista, jolloin vanhemmat epäilivät korvakipua, 51 %:ssa (52/102) diagnosoitiin äkillinen välikorvatulehdus kolmen päivän kuluessa. Jos lapsi kertoi itse korvakivusta, äkillinen välikorvatulehdus todettiin 38 %:ssa (10/26) oirejaksoista. Kuumeisista lapsista 33 %:lla (48/147) ja korvaa harovista lapsista 26 %:lla (46/178) diagnosoitiin äkillinen välikorvatulehdus kolmen päivän kuluessa oireen alkamisesta. Tulostemme perusteella vanhemman epäillessä lapsellaan korvakipua, lapsen korvat kannattaa tutkia lääkärin vastaanotolla. Tulos on merkityksellinen, sillä sitä voidaan hyödyntää terveyskeskusten puhelinneuvonnassa hoidon tarpeen arviota tehdessä.
Tämä tutkimus suoritettiin Turussa vuosina 2006–2009. Tutkimukseen osallistui yhteensä 322 6–35kk ikäistä lasta, joilla vanhemmat epäilivät oireiden perusteella äkillistä välikorvatulehdusta. Lapset, joilla diagnosoitiin äkillinen välikorvatulehdus, otettiin mukaan tutkimukseen.
Ensimmäisellä tutkimuspoliklinikkakäynnillä vanhemmille annettiin mukaan oirepäiväkirjat, joita he täyttivät 2 kuukauden kohdalla olevaan viimeiseen tutkimuskäyntiin asti. Jokaista potilasta seurattiin tutkimuspoliklinikalla säännöllisesti välikorvaeritteen poistumiseen asti. Lapset tutkittiin tutkimuspoliklinikalla aina, kun vanhemmat epäilivät äkillistä välikorvatulehdusta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuumeen ja kipuoireiden ilmaantumista sekä niiden yhteyttä äkillisen välikorvatulehduksen kehittymiseen. Mikäli oireen alkamisesta kolmen päivän sisällä diagnosoitiin äkillinen välikorvatulehdus, sen katsottiin liittyvän äkilliseen välikorvatulehdukseen. Aineiston muokkaus suoritettiin R-ohjelmalla ja tilastoanalyysi SPSS-ohjelmalla.
Analyysiin otettiin mukaan 300 lasta, joilla oli päiväkirjamerkintöjä seurantapäiviltä 19–70. Seurantapäiviä oli yhteensä 11867. Näistä kuumetta esiintyi 399 päivänä, vanhemman epäilemää korvakipua 301 päivänä, lapsen kertomaa korvakipua 82 päivänä ja korvan haromista 1056 päivänä. Niistä oirejaksoista, jolloin vanhemmat epäilivät korvakipua, 51 %:ssa (52/102) diagnosoitiin äkillinen välikorvatulehdus kolmen päivän kuluessa. Jos lapsi kertoi itse korvakivusta, äkillinen välikorvatulehdus todettiin 38 %:ssa (10/26) oirejaksoista. Kuumeisista lapsista 33 %:lla (48/147) ja korvaa harovista lapsista 26 %:lla (46/178) diagnosoitiin äkillinen välikorvatulehdus kolmen päivän kuluessa oireen alkamisesta. Tulostemme perusteella vanhemman epäillessä lapsellaan korvakipua, lapsen korvat kannattaa tutkia lääkärin vastaanotolla. Tulos on merkityksellinen, sillä sitä voidaan hyödyntää terveyskeskusten puhelinneuvonnassa hoidon tarpeen arviota tehdessä.