Tehohoitajien kokema työpaikkakiusaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät
Jakobsson, Kaisa (2020-02-24)
Tehohoitajien kokema työpaikkakiusaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät
(24.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003057456
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003057456
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli edistää tehohoitajien työhyvinvointia selvittämällä mahdollista tehohoitajiin kohdistuvaa työpaikkakiusaamista Suomessa. Tutkimuksessa selvitettiin myös tehohoitajien kokeman työpaikkakiusaamisen yhteydessä olevia tekijöitä sekä siitä aiheutuneita seurauksia tehohoitajien ja hoitotyön johtamisen kohdalla.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Suomen Tehohoitoyhdistys ry:n (STHY) työssäkäyvät tehohoitajajäsenet. Aineisto kerättiin sähköisesti tätä tutkimusta varten kehitetyllä Työpaikkakiusaaminen ja tehohoitajat –mittarilla. Mittari koostui 33:sta pääasiassa dikotomisesta kyllä/ei -väittämästä sisältäen myös kaksi monivalintakysymystä sekä kaksi avointa kysymystä ja se välitettiin 648 tehohoitajalle STHY:n jäsenrekisterin välityksellä lokakuussa vuonna 2019. Aineiston numeerinen osuus analysoitiin tilastollisesti ja tekstiaineisto sisällönanalyysillä.
Kyselyyn vastasi 220 tehohoitajaa (vastausosuus 34 %), joista suurin osa oli naisia (87 %, n=191). Vastaajista 39 % (n=85) oli joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja 9 % (n=19) heistä myönsi itse syyllistyneensä työpaikkakiusaamiseen. Enemmistö vastaajista oli kuullut (80 %, n=175) ja nähnyt (66 %, n=145) työpaikkakiusaamista tapahtuvan teho-osastollaan. Taustamuuttujista sukupuoli, koulutus sekä ikä olivat yhteydessä työpaikkakiusaamiseen. Enemmistö vastaajista ilmoitti pystyvänsä ilmaisemaan vapaasti sekä seksuaalista suuntautuneisuuttaan (97%, n=213) että uskonnollista vakaumustaan (94 %, n=206) ilman työpaikkakiusaamisen pelkoa. Vain 11% (n=25) koki joutuvansa työpaikkakiusaamisen kohteeksi ikänsä vuoksi. Vajaa viidennes (17 %, n=38) oli ajatellut jättää työpaikkansa ja 9 % (n=20) oli ajatellut vaihtaa alaa kokonaan. Työnantaja oli tehnyt työpaikkakiusaamisen estämiseksi työilmapiirikyselyn 39 % (n=29) tapauksista, työpaikan ilmapiiriä oli yritetty parantaa 37 % (n=28) tapauksista ja neljäsosassa tapauksista (25 %, n=19) toimenpiteitä ei tehty.
Tulosten perusteella työpaikkakiusaamista ilmenee tehohoitajien keskuudessa ja osa vastaajista myönsi myös kiusanneensa itse. Asiaan tuleekin jatkossa suunnata toimenpiteitä sekä työpaikoilla että tutkijoiden keskuudessa. Työpaikkakiusaaminen on vakava ongelma, jonka seurauksena tehohoitajat voivat jättää työpaikkansa tai vaihtaa alaa kokonaan.
Työpaikoilla tehohoitajien työhyvinvointia pystyttäisiin parantamaan, mikäli työpaikkakiusaamistilanteet kyettäisiin tunnistamaan nykyistä helpommin, jolloin niiden käsittely mahdollisesti tehostuisi. Työpaikkailmapiiriä teho-osastoilla tulisikin kehittää mahdollisimman avoimeksi, jolloin vaikeitakin asioita kyettäisiin käsittelemään ilman työpaikkakiusaamisen pelkoa. Eräs tapa epäasialliseen käytökseen puuttumiseksi saattaisi olla tunnistus- ja raportointijärjestelmien kehittäminen siten, että työntekijöiden olisi mahdollisimman helppoa ilmoittaa työpaikkakiusaamistilanteista. Asia vaatii kuitenkin lisätutkimusta, sillä tämä tutkimustulos on vasta alustava. The aim of this Master's thesis was to increase the occupational well-being of intensive care unit (ICU) nurses by studying what are the factors that are associated with workplace bullying experienced by ICU nurses in Finland and what are the consequences of workplace bullying from the perspective of ICU nurses and nursing management.
The target group of the study was actively working ICU nurses who belong to the Finnish Society of Intensive Care. The data was collected electronically by using the ICU Nurses and Workplace Bullying questionnaire which was developed for this study. The questionnaire was piloted between May, 2019 and June, 2019 by nine randomly selected ICU nurses at the ICU which was located in southern Finland. The final questionnaire was sent electronically to 648 ICU nurses through the Finnish Society of Intensive Care membership register in October, 2019. The questionnaire consisted of 33 mainly dichotomous yes/no questions, two multiple-choice questions and two open questions. The numerical part of the data was analyzed statistically and the text material by content analysis.
In total 220 ICU nurses completed the survey (response rate 34 %). Participants were mainly female (87 %, n = 191). Of them, 39 % (n=85) had experienced bulling at work and 9 % (n=19) admitted that they had bullied themselves. Majority of respondents had heard (80 %, n=175) or seen (66 %, n=145) bullying at work. Background variables gender, education and age were related to bullying at work. The majority of respondents reported that they were free to express both their sexual orientation (97 %, n=213) and their religion (94 %, n=206) without a fear of being bullied at work. Only 11 % (n=25) felt that they were bullied because of their age. Almost one fifth (17 %, n=38) had thought to quit their job because of bullying and 9 % (n=20) had considered to change the profession totally. In 37 % (n=28) of the cases an attempt such as a work atmosphere survey (39 %, n=29) had been made to improve the workplace atmosphere to prevent bullying. Only in one fourth (25 %, n=19) of the cases no improvements in the workplace were done to prevent bullying.
This study found out that bullying at work exists in Finland among ICU nurses and a part of ICU nurses admitted that they had bullied themselves. Bullying at work is a serious problem, with the result that ICU nurses are in a danger of leaving their jobs or changing their profession totally.
The wellbeing of ICU nurses could be improved if workplace bullying situations could be identified more easily and addressed more effectively. The workplace atmosphere in the ICU´s should be developed as open as it is possible so that difficult issues could be handled without fear of bullying at work. One way of dealing with inappropriate behavior could be by developing identification and reporting systems to make it as easy as possible for employees to report cases of bullying at work. However, further investigation is needed as this study is only preliminary.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Suomen Tehohoitoyhdistys ry:n (STHY) työssäkäyvät tehohoitajajäsenet. Aineisto kerättiin sähköisesti tätä tutkimusta varten kehitetyllä Työpaikkakiusaaminen ja tehohoitajat –mittarilla. Mittari koostui 33:sta pääasiassa dikotomisesta kyllä/ei -väittämästä sisältäen myös kaksi monivalintakysymystä sekä kaksi avointa kysymystä ja se välitettiin 648 tehohoitajalle STHY:n jäsenrekisterin välityksellä lokakuussa vuonna 2019. Aineiston numeerinen osuus analysoitiin tilastollisesti ja tekstiaineisto sisällönanalyysillä.
Kyselyyn vastasi 220 tehohoitajaa (vastausosuus 34 %), joista suurin osa oli naisia (87 %, n=191). Vastaajista 39 % (n=85) oli joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja 9 % (n=19) heistä myönsi itse syyllistyneensä työpaikkakiusaamiseen. Enemmistö vastaajista oli kuullut (80 %, n=175) ja nähnyt (66 %, n=145) työpaikkakiusaamista tapahtuvan teho-osastollaan. Taustamuuttujista sukupuoli, koulutus sekä ikä olivat yhteydessä työpaikkakiusaamiseen. Enemmistö vastaajista ilmoitti pystyvänsä ilmaisemaan vapaasti sekä seksuaalista suuntautuneisuuttaan (97%, n=213) että uskonnollista vakaumustaan (94 %, n=206) ilman työpaikkakiusaamisen pelkoa. Vain 11% (n=25) koki joutuvansa työpaikkakiusaamisen kohteeksi ikänsä vuoksi. Vajaa viidennes (17 %, n=38) oli ajatellut jättää työpaikkansa ja 9 % (n=20) oli ajatellut vaihtaa alaa kokonaan. Työnantaja oli tehnyt työpaikkakiusaamisen estämiseksi työilmapiirikyselyn 39 % (n=29) tapauksista, työpaikan ilmapiiriä oli yritetty parantaa 37 % (n=28) tapauksista ja neljäsosassa tapauksista (25 %, n=19) toimenpiteitä ei tehty.
Tulosten perusteella työpaikkakiusaamista ilmenee tehohoitajien keskuudessa ja osa vastaajista myönsi myös kiusanneensa itse. Asiaan tuleekin jatkossa suunnata toimenpiteitä sekä työpaikoilla että tutkijoiden keskuudessa. Työpaikkakiusaaminen on vakava ongelma, jonka seurauksena tehohoitajat voivat jättää työpaikkansa tai vaihtaa alaa kokonaan.
Työpaikoilla tehohoitajien työhyvinvointia pystyttäisiin parantamaan, mikäli työpaikkakiusaamistilanteet kyettäisiin tunnistamaan nykyistä helpommin, jolloin niiden käsittely mahdollisesti tehostuisi. Työpaikkailmapiiriä teho-osastoilla tulisikin kehittää mahdollisimman avoimeksi, jolloin vaikeitakin asioita kyettäisiin käsittelemään ilman työpaikkakiusaamisen pelkoa. Eräs tapa epäasialliseen käytökseen puuttumiseksi saattaisi olla tunnistus- ja raportointijärjestelmien kehittäminen siten, että työntekijöiden olisi mahdollisimman helppoa ilmoittaa työpaikkakiusaamistilanteista. Asia vaatii kuitenkin lisätutkimusta, sillä tämä tutkimustulos on vasta alustava.
The target group of the study was actively working ICU nurses who belong to the Finnish Society of Intensive Care. The data was collected electronically by using the ICU Nurses and Workplace Bullying questionnaire which was developed for this study. The questionnaire was piloted between May, 2019 and June, 2019 by nine randomly selected ICU nurses at the ICU which was located in southern Finland. The final questionnaire was sent electronically to 648 ICU nurses through the Finnish Society of Intensive Care membership register in October, 2019. The questionnaire consisted of 33 mainly dichotomous yes/no questions, two multiple-choice questions and two open questions. The numerical part of the data was analyzed statistically and the text material by content analysis.
In total 220 ICU nurses completed the survey (response rate 34 %). Participants were mainly female (87 %, n = 191). Of them, 39 % (n=85) had experienced bulling at work and 9 % (n=19) admitted that they had bullied themselves. Majority of respondents had heard (80 %, n=175) or seen (66 %, n=145) bullying at work. Background variables gender, education and age were related to bullying at work. The majority of respondents reported that they were free to express both their sexual orientation (97 %, n=213) and their religion (94 %, n=206) without a fear of being bullied at work. Only 11 % (n=25) felt that they were bullied because of their age. Almost one fifth (17 %, n=38) had thought to quit their job because of bullying and 9 % (n=20) had considered to change the profession totally. In 37 % (n=28) of the cases an attempt such as a work atmosphere survey (39 %, n=29) had been made to improve the workplace atmosphere to prevent bullying. Only in one fourth (25 %, n=19) of the cases no improvements in the workplace were done to prevent bullying.
This study found out that bullying at work exists in Finland among ICU nurses and a part of ICU nurses admitted that they had bullied themselves. Bullying at work is a serious problem, with the result that ICU nurses are in a danger of leaving their jobs or changing their profession totally.
The wellbeing of ICU nurses could be improved if workplace bullying situations could be identified more easily and addressed more effectively. The workplace atmosphere in the ICU´s should be developed as open as it is possible so that difficult issues could be handled without fear of bullying at work. One way of dealing with inappropriate behavior could be by developing identification and reporting systems to make it as easy as possible for employees to report cases of bullying at work. However, further investigation is needed as this study is only preliminary.