Tove Janssonin maisemaperintö : maisema identiteettikerronnan tilana
Jaakkola, Liisa (2020-01-27)
Tove Janssonin maisemaperintö : maisema identiteettikerronnan tilana
(27.01.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003067574
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003067574
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee Tove Janssonin maisemaperinnön käyttöä identiteetin kerronnassa. Tove Janssonin kaunokirjallinen ja muu taiteellinen tuotanto sekä hänen elämänsä muodostavat merkittävän symbolisen resurssin ihmisille ympäri maailmaa. Lähestyn tässä tutkimuksessa tätä symbolista resurssia kaunokirjallisen kulttuuriperinnön näkökulmasta ja tutkin sitä, miten ihmiset käyttävät sitä oman identiteettinsä kerronnassa.
Tutkimuskysymyksiäni ovat: Mitä on Tove Janssonin maisemaperintö ja mitä se aineistoni kertojille merkitsee? Miten voi tutkia maisemaperintöä ja identiteettiä kielellisten representaatioiden kautta? Aineistona tutkimuksessani on Tove Jansson seura ry:n keräämä muisteluaineisto Viisaus ja elämänilo – Lukumuistoja Tove Janssonin kirjoista.
Menetelmällisesti tutkin narratiivisen tilan rakentumista ja käyttöä identiteettikerronnassa. Analyysini teen käyttäen kulttuuriperinnön professori Anna Sivulan teoriaa identiteettityön muodoista. Kytken työssäni identiteettikerronnan ja narratiivisen tilan käytön maantieteen ja maisemantutkimuksen keskusteluihin tilan ja maiseman luonteesta. Kulttuurintutkija Michel de Certeau, maantieteilijä Doreen Massey, kirjallisuudentutkija Monika Fludernik ja folkloristi Laura Aro ajatuksineen ovat myös osa tutkimukseni teoreettista viitekehystä.
Tutkimustuloksissani totean, että niin tila, aika kuin identiteettikin ovat avoimia ja prosessiluontoisia. Maisemat käsitän semiologisina systeemeinä, jotka määrittävät kulttuurin sisä- ja ulkopuolen. Tove Janssonin maisemaperintö soveltuu symbolisena resurssina identiteetin kerrontaan sen sisältämien osallisuuden ja osattomuuden jännitteiden sekä vapautta, rohkeutta ja toivoa vahvistavien jaettujen merkityssisältöjen vuoksi. Tärkeimpinä löydöksinäni pidän osallisuuden ja osattomuuden maisemia. Menetelmällisesti näen käyttämässäni analyysimallissa mahdollisuuksia paitsi kaunokirjallisen, myös muun maisemaperinnön tutkimukseen ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan kulttuuriperinnön tutkimukseen.
Tutkimuskysymyksiäni ovat: Mitä on Tove Janssonin maisemaperintö ja mitä se aineistoni kertojille merkitsee? Miten voi tutkia maisemaperintöä ja identiteettiä kielellisten representaatioiden kautta? Aineistona tutkimuksessani on Tove Jansson seura ry:n keräämä muisteluaineisto Viisaus ja elämänilo – Lukumuistoja Tove Janssonin kirjoista.
Menetelmällisesti tutkin narratiivisen tilan rakentumista ja käyttöä identiteettikerronnassa. Analyysini teen käyttäen kulttuuriperinnön professori Anna Sivulan teoriaa identiteettityön muodoista. Kytken työssäni identiteettikerronnan ja narratiivisen tilan käytön maantieteen ja maisemantutkimuksen keskusteluihin tilan ja maiseman luonteesta. Kulttuurintutkija Michel de Certeau, maantieteilijä Doreen Massey, kirjallisuudentutkija Monika Fludernik ja folkloristi Laura Aro ajatuksineen ovat myös osa tutkimukseni teoreettista viitekehystä.
Tutkimustuloksissani totean, että niin tila, aika kuin identiteettikin ovat avoimia ja prosessiluontoisia. Maisemat käsitän semiologisina systeemeinä, jotka määrittävät kulttuurin sisä- ja ulkopuolen. Tove Janssonin maisemaperintö soveltuu symbolisena resurssina identiteetin kerrontaan sen sisältämien osallisuuden ja osattomuuden jännitteiden sekä vapautta, rohkeutta ja toivoa vahvistavien jaettujen merkityssisältöjen vuoksi. Tärkeimpinä löydöksinäni pidän osallisuuden ja osattomuuden maisemia. Menetelmällisesti näen käyttämässäni analyysimallissa mahdollisuuksia paitsi kaunokirjallisen, myös muun maisemaperinnön tutkimukseen ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan kulttuuriperinnön tutkimukseen.