Suomessa annettujen ensimmäisten nimien alueellinen vertailu : tutkimus vuosina 2006–2017 annetuista suomenkielisistä etunimistä
Luotonen-Huhta, Käpy (2020-01-30)
Suomessa annettujen ensimmäisten nimien alueellinen vertailu : tutkimus vuosina 2006–2017 annetuista suomenkielisistä etunimistä
(30.01.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003067534
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003067534
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, annetaanko lapsille Suomen eri alueilla erilaisia etunimiä. Tutkin sitä, minkälaisia ensimmäisiä nimiä lapsille annetaan Suomen eri osissa ja eroavatko ensimmäiset nimet sen mukaan, missäpäin maata nimensaajan perhe asuu. Jos nimet eroavat, niin miten alueet eroavat toisistaan tässä suhteessa.
Tutkimusaineistonani on Kotimaisten kielten keskukselta saatu etunimiaineisto, joka on peräisin Väestörekisterikeskuksen tietokannasta. Aineistoni koostuu vuosina 2006–2017 Suomessa lapsille annetuista ensimmäisistä nimistä. Keskityn vuosittain 25 alueittain annetuimman nimen tarkasteluun ja vertailen alueita keskenään niiden osalta. En erottele poikien- ja tyttöjennimiä. Tutkin nimien alueellisia yhtäläisyyksiä ja eroja myös 20 etunimen satunnaisotannan avulla. Tarkastelen tutkimuksessani ainoastaan suomenkielisiksi rekisteröityjen henkilöiden nimiä.
Olen jakanut Suomen neljään alueeseen: Etelä-, Itä-, Pohjois- ja Länsi-Suomeen. Tekemäni maantieteellinen jako perustuu viimeisimpään voimassa olleeseen lääninjakoon, johon tein muutamia muutoksia saadakseni alueista yhtenäiset. Ahvenanmaan jätin tutkimuksestani kokonaan pois, sillä alueen asukkaista lähes kaikki ovat ruotsinkielisiä.
Tutkimusaineistoni osoitti, että 25 annetuimman etunimen nimistö koostuu kaikilla alueilla pääasiassa uusvanhoista nimistä koko tutkimusajan ja toistuu valtaosin kaikilla neljällä alueella, mutta suosituimmuusjärjestys on niillä eri. Suosituimpia etunimiä tarkastellessa huomio kiinnittyy myös siihen, että uudempia nimiä annetaan eniten Pohjois-Suomessa ja vähiten Etelä-Suomessa. Tutkimus lisäksi vahvisti näkemystäni – vaikkakaan ei niin paljon kuin olin odottanut – siitä, että uudet nimet omaksutaan ensin Etelä-Suomen kasvukeskuksissa ja sieltä ne leviävät muualle maahan. Vastaavasti etunimien suosionlasku alkaa usein samalta alueelta kuin suosionnousu. Joissain nimissä leviämissuunta on kuitenkin päinvastainen, mutta näitä nimiä on vähemmän.
Ensimmäisten nimien määrät ovat lasten syntyvyyden myötä pienentyneet, mutta uniikkinimien määrä on kasvanut suhteessa kaikkiin annettuihin ensimmäisiin nimiin. Yllättäen eniten uniikkinimiä annetaan Itä-Suomessa ja toiseksi eniten Pohjois-Suomessa. Sen sijaan toiseksi vähiten niiden saajia on Länsi-Suomessa ja vähiten Etelä-Suomessa. Tämän lisäksi nimiä, joita vuosittain annetaan 10 kpl tai vähemmän, annetaan eniten Itä-Suomessa. Vuonna 2017 melkein neljäsosa kaikista annetuista ensimmäisistä nimistä on alueella tällaisia. Etelä-Suomessa näitä puoliuniikeiksi kutsumiani nimiä annetaan jälleen kerran vähiten: vuonna 2017 vain 12 % kaikista annetuista nimistä on näitä harvinaisempia etunimiä.
Tutkimusaineistonani on Kotimaisten kielten keskukselta saatu etunimiaineisto, joka on peräisin Väestörekisterikeskuksen tietokannasta. Aineistoni koostuu vuosina 2006–2017 Suomessa lapsille annetuista ensimmäisistä nimistä. Keskityn vuosittain 25 alueittain annetuimman nimen tarkasteluun ja vertailen alueita keskenään niiden osalta. En erottele poikien- ja tyttöjennimiä. Tutkin nimien alueellisia yhtäläisyyksiä ja eroja myös 20 etunimen satunnaisotannan avulla. Tarkastelen tutkimuksessani ainoastaan suomenkielisiksi rekisteröityjen henkilöiden nimiä.
Olen jakanut Suomen neljään alueeseen: Etelä-, Itä-, Pohjois- ja Länsi-Suomeen. Tekemäni maantieteellinen jako perustuu viimeisimpään voimassa olleeseen lääninjakoon, johon tein muutamia muutoksia saadakseni alueista yhtenäiset. Ahvenanmaan jätin tutkimuksestani kokonaan pois, sillä alueen asukkaista lähes kaikki ovat ruotsinkielisiä.
Tutkimusaineistoni osoitti, että 25 annetuimman etunimen nimistö koostuu kaikilla alueilla pääasiassa uusvanhoista nimistä koko tutkimusajan ja toistuu valtaosin kaikilla neljällä alueella, mutta suosituimmuusjärjestys on niillä eri. Suosituimpia etunimiä tarkastellessa huomio kiinnittyy myös siihen, että uudempia nimiä annetaan eniten Pohjois-Suomessa ja vähiten Etelä-Suomessa. Tutkimus lisäksi vahvisti näkemystäni – vaikkakaan ei niin paljon kuin olin odottanut – siitä, että uudet nimet omaksutaan ensin Etelä-Suomen kasvukeskuksissa ja sieltä ne leviävät muualle maahan. Vastaavasti etunimien suosionlasku alkaa usein samalta alueelta kuin suosionnousu. Joissain nimissä leviämissuunta on kuitenkin päinvastainen, mutta näitä nimiä on vähemmän.
Ensimmäisten nimien määrät ovat lasten syntyvyyden myötä pienentyneet, mutta uniikkinimien määrä on kasvanut suhteessa kaikkiin annettuihin ensimmäisiin nimiin. Yllättäen eniten uniikkinimiä annetaan Itä-Suomessa ja toiseksi eniten Pohjois-Suomessa. Sen sijaan toiseksi vähiten niiden saajia on Länsi-Suomessa ja vähiten Etelä-Suomessa. Tämän lisäksi nimiä, joita vuosittain annetaan 10 kpl tai vähemmän, annetaan eniten Itä-Suomessa. Vuonna 2017 melkein neljäsosa kaikista annetuista ensimmäisistä nimistä on alueella tällaisia. Etelä-Suomessa näitä puoliuniikeiksi kutsumiani nimiä annetaan jälleen kerran vähiten: vuonna 2017 vain 12 % kaikista annetuista nimistä on näitä harvinaisempia etunimiä.