Lasten kasvohermohalvaukset Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten ja nuorten klinikassa vuosina 2002-2016

Abstract

Tämä syventävien opintojen kirjallinen työ käsittelee lasten kasvohermohalvauksia. Tutkimuksessamme kävimme läpi Tyksin lasten ja nuorten klinikassa vuosina 2002–2016 diagnoosilla G51.0 (kasvohermohalvaus) hoidossa olleiden potilaiden sairaskertomukset. Aineistomme koostui 94 potilaasta, joista tyttöjä oli 48 (51 %) ja poikia 46 (49 %). Keski-ikä potilailla oli 9,1 vuotta. Sairaskertomuksista selvitettiin jokaisen potilaan kasvohermohalvauksen etiologia, diagnoosiin johtaneet tekijät sekä annettu hoito. Selvitimme mitkä kasvohermohalvaukseen johtaneet syyt olivat yleisimpiä potilasaineistossamme ja tutkimme, onko kasvohermohalvauksen etiologialla vaikutusta paranemiseen. Tarkastelimme myös, vaikuttaako hoitomuodon valinta paranemiseen. Kansallisesti lasten kasvohermohalvauksia, joiden taustalla on epäilty olevan borrelioosi, on yleisesti hoidettu alkuun suonensisäisellä antibiootilla. Tyksissä on kuitenkin vuosia hoidettu näitä potilaita jo alusta lähtien suun kautta otettavalla doksisykliinillä. Tutkimuksen avulla selvitimme, ovatko sairaalamme tutkimus- ja hoitokäytännöt kirjallisuuden valossa perusteltuja. Lisäksi vertasimme hoitotuloksiamme kirjallisuudessa raportoituihin tuloksiin. Tutkimusaineistossamme suurin osa kasvohermohalvauksista jäi etiologialtaan avoimiksi (49 %) eli olivat niin sanottuja Bellin pareeseja. Suurimmaksi varmistetuksi kasvohermohalvauksen aiheuttajaksi nousi Lymen borrelioosi (37 %). Tutkimuksemme potilaiden paranemisprosentti osoittautui saman tasoiseksi kuin muissakin kirjallisuuden tutkimuksissa on raportoitu. Aineistomme suun kautta annostellulla doksisykliinillä hoidetut potilaat paranivat kasvohermohalvauksesta yhtä hyvin kuin kirjallisuudessa raportoidut, yleensä suonensisäisillä antibiootilla hoidetut kasvohermohalvauspotilaat, eikä taudin etenemistä meningiitiksi tai enkefaliitiksi todettu. Kotona suun kautta annosteltava lääkitys on potilaalle miellyttävämpi ja yhteiskunnalle taloudellisempi hoitomuoto kuin sairaalassa annettava suonensisäinen hoito. Hoitokäytäntömme vaikuttavat näiden seikkojen valossa perustelluilta.