Ennustaako äitien ja isien tunneside keskosvauvaan heidän masennusoireilunsa kehityspolkuja Vanhemmat vahvasti mukaan (VVM) -intervention jälkeen?
Tuomaala, Suvi (2020-02-26)
Ennustaako äitien ja isien tunneside keskosvauvaan heidän masennusoireilunsa kehityspolkuja Vanhemmat vahvasti mukaan (VVM) -intervention jälkeen?
(26.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003188452
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003188452
Tiivistelmä
Keskosuus luo haastavat olosuhteet elämän alkutaipaleelle ja lisää äitien ja isien riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hyvin ennenaikaisesti syntynyttä keskosta joudutaan yleensä hoitamaan vastasyntyneiden teho-osastolla. Sairaalassa vanhemman voi olla vaikeaa luoda tunnesidettä keskosvauvaan, millä voi olla negatiivisia vaikutuksia vanhemman ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen ja lapsen kehitykseen. Vastasyntyneiden teho-osastojen henkilökunnalle kehitetyn Vanhemmat vahvasti mukaan (VVM) -koulutuksen tarkoituksena on luoda osastolle perhekeskeinen hoitokulttuuri, jossa tuetaan vanhempia osallistumaan vauvan hoitoon ja luomaan tunnesidettä vauvaan. VVM:n on havaittu vähentävän keskosten äitien masennusoireilua, mutta masennuksen vähenemisen taustalla olevia tekijöitä ei ole ennen tutkittu. Tässä tutkimuksessa haluttiinkin selvittää, ennustaako äitien ja isien tunnesiteen vahvuus keskosvauvaan heidän masennusoireilunsa kehityspolkuja kotiutuksen jälkeen, kun keskosta hoidettiin VVM-koulutuksen läpikäyneellä vastasyntyneiden teho-osastolla.
Tämä pro gradu -tutkielma on seurantatutkimus, jossa tutkittiin samoja äitejä ja isiä keskoslapsen syntymän jälkeisistä viikoista sairaalasta kotiutumiseen ja aina kahden vuoden ikään asti. Aineisto koostui 98 äidistä ja 80 isästä, joiden vauva oli syntynyt korkeintaan raskausviikolla 34 ja oli hoidossa Turun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla vuosien 2011 ja 2015 välisenä aikana. Osaston henkilökunta osallistui VVM-koulutukseen juuri ennen aineiston keruun aloitusta. Vanhemman tunnesidettä vauvaan mitattiin Baby and You -kyselyllä ja masennusoireita Edinburgh Postnatal Depression Scale- sekä Beck Depression Inventory II -kyselyillä.
Tulosten perusteella äitien ja isien tunneside keskosvauvaan ei ennustanut heidän masennusoireidensa kehityspolkuja. Tarkemmissa tarkasteluissa havaittiin vanhempien tunnesiteen keskosvauvaan vahvistuvan sairaalahoidon aikana ja heidän masennusoireilunsa vähenevän lapsen 1–3 viikon iästä puolen vuoden ikään asti, jonka jälkeen masennusoireilu vakiintui matalalle tasolle. Ilmiöt eivät kuitenkaan olleet yhteydessä toisiinsa. Tulos saattaa selittyä pienellä otoskoolla ja tilastollisten mallien voiman puutteella, mutta on myös mahdollista, että masennusoireilun vähenemisen taustalla on jokin muu perhekeskeisen hoitokulttuurin tekijä kuin vahvistunut tunneside. Esimerkiksi vanhempien tukeminen tai separaation väheneminen saattavat olla selittäviä tekijöitä, koska myös ne ovat oleellisessa osassa VVM-koulutusmallia. Näitä tekijöitä tulisikin tulevaisuudessa tutkia kokeellisella asetelmalla, jossa perhekeskeisessä hoidossa olleita keskosperheitä verrattaisiin tavanomaista sairaalahoitoa saaneisiin perheisiin.
Tämä pro gradu -tutkielma on seurantatutkimus, jossa tutkittiin samoja äitejä ja isiä keskoslapsen syntymän jälkeisistä viikoista sairaalasta kotiutumiseen ja aina kahden vuoden ikään asti. Aineisto koostui 98 äidistä ja 80 isästä, joiden vauva oli syntynyt korkeintaan raskausviikolla 34 ja oli hoidossa Turun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla vuosien 2011 ja 2015 välisenä aikana. Osaston henkilökunta osallistui VVM-koulutukseen juuri ennen aineiston keruun aloitusta. Vanhemman tunnesidettä vauvaan mitattiin Baby and You -kyselyllä ja masennusoireita Edinburgh Postnatal Depression Scale- sekä Beck Depression Inventory II -kyselyillä.
Tulosten perusteella äitien ja isien tunneside keskosvauvaan ei ennustanut heidän masennusoireidensa kehityspolkuja. Tarkemmissa tarkasteluissa havaittiin vanhempien tunnesiteen keskosvauvaan vahvistuvan sairaalahoidon aikana ja heidän masennusoireilunsa vähenevän lapsen 1–3 viikon iästä puolen vuoden ikään asti, jonka jälkeen masennusoireilu vakiintui matalalle tasolle. Ilmiöt eivät kuitenkaan olleet yhteydessä toisiinsa. Tulos saattaa selittyä pienellä otoskoolla ja tilastollisten mallien voiman puutteella, mutta on myös mahdollista, että masennusoireilun vähenemisen taustalla on jokin muu perhekeskeisen hoitokulttuurin tekijä kuin vahvistunut tunneside. Esimerkiksi vanhempien tukeminen tai separaation väheneminen saattavat olla selittäviä tekijöitä, koska myös ne ovat oleellisessa osassa VVM-koulutusmallia. Näitä tekijöitä tulisikin tulevaisuudessa tutkia kokeellisella asetelmalla, jossa perhekeskeisessä hoidossa olleita keskosperheitä verrattaisiin tavanomaista sairaalahoitoa saaneisiin perheisiin.