LUOTTAMUKSENSUOJA OSANA OIKEUSTURVAA HALLINTOASIOISSA : Erityisesti verotusmenettelyn näkökulmasta
Jokinen, Jarno (2020-02-26)
LUOTTAMUKSENSUOJA OSANA OIKEUSTURVAA HALLINTOASIOISSA : Erityisesti verotusmenettelyn näkökulmasta
Jokinen, Jarno
(26.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003188443
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003188443
Tiivistelmä
Hallinnon asiakkaan luottamuksella viranomaistoiminnan johdonmukaisuuteen, päätösten
pysyvyyteen ja oman toimintansa ennakolliseen suunnittelemiseen on ensiarvoisen tärkeä
merkitys käytännön elämässä, etenkin talouselämässä, jossa tehtyjen päätösten vaikutukset
kohdistuvat pitkälle tulevaisuuteen. Yksi keskeinen taloudelliseen päätöksentekoon vaikuttava
elementti on verotus. Se on keskeisessä asemassa taloudellisessa päätöksenteossa ja siten
toiminnan ennustettavuuden kannalta on tärkeää, että veroviranomaisen päätöksentekoon ja
ohjaukseen voi luottaa, eikä linjaa muuteta takautuvasti verovelvollisen vahingoksi.
Luottamuksensuojaan yleisenä periaatteena on Suomen hallinto-oikeudessa alettu kiinnittää
huomiota vasta viimeisen kolmekymmenen vuoden aikana. Luottamuksensuoja on viimeistään
hallintolain säätämisen jälkeen myös oikeuskirjallisuudessa tunnustettu sitovia
oikeusvaikutuksia luovaksi, eli varsinaiseksi oikeusperiaatteeksi. Hallintolain lisäksi selvin
esimerkki luottamuksensuojasta löytyy VML 26.2 §:stä, jonka mukaan muun muassa
tulkinnanvaraisessa ja epäselvässä asiassa vilpittömässä mielessä toimineen verovelvollisen
luottamusta suojataan. Lisäksi veroviranomaisen antamiin ohjeisiin on yleensä voitava luottaa.
Luottamuksensuoja on yksi hallinto-oikeudellisista oikeusperiaatteista ja verotuksessa sen
vaikutus on ollut verolainsäädännön nopean muutoksen ja toisinaan merkittävienkin
taloudellisten intressien vuoksi keskeistä. Hallintolaissa säännellään luottamuksensuojasta
yleisellä tasolla ja siihen nähden verotusmenettelyyn liittyvä verotusmenettelylain 26.2 § on
erityislaki, jota hallintolain sääntely täydentää.
Tutkielmassa käytetty metodi on lainopillinen, jolloin pyrkimyksenä on voimassa olevan
oikeuden tulkinta ja systematisointi sekä riittävää institutionaalista tukea nauttivien
oikeusperiaatteiden ja vastaavien muiden ratkaisustandardien tämän hetkisen merkityssisällön
määrittäminen. Tutkielmassa siis analysoidaan luottamuksensuojan ilmentymistä yhtäältä
lainsäädännössä ilmenevänä oikeusnormina ja toisaalta oikeusperiaatteena, jonka laajuus viime
kädessä määrittyy sillä, miten sitä sovelletaan käytännön ratkaisutoiminnassa. Syvimmälle
luottamuksensuojan tarkastelussa mennään verotusmenettelyyn liittyvänä sekä
lainsäädännöllisenä normina että oikeusperiaatteena. Jossain määrin pyritään myös
selvittämään, onko ja jos niin miten, luottamuksensuojaperiaate laajempi ja kattavampi kuin
verotusmenettelylain luottamuksensuojaa koskeva säännös. Lisäksi tutkielmassa avataan
verotusmenettelyn kulku pääpiirteissään, koska ilman sen tuntemusta niiden moninaisten
luottamuksensuojaa edellyttävien tilanteiden syntyä ei voi hahmottaa.
pysyvyyteen ja oman toimintansa ennakolliseen suunnittelemiseen on ensiarvoisen tärkeä
merkitys käytännön elämässä, etenkin talouselämässä, jossa tehtyjen päätösten vaikutukset
kohdistuvat pitkälle tulevaisuuteen. Yksi keskeinen taloudelliseen päätöksentekoon vaikuttava
elementti on verotus. Se on keskeisessä asemassa taloudellisessa päätöksenteossa ja siten
toiminnan ennustettavuuden kannalta on tärkeää, että veroviranomaisen päätöksentekoon ja
ohjaukseen voi luottaa, eikä linjaa muuteta takautuvasti verovelvollisen vahingoksi.
Luottamuksensuojaan yleisenä periaatteena on Suomen hallinto-oikeudessa alettu kiinnittää
huomiota vasta viimeisen kolmekymmenen vuoden aikana. Luottamuksensuoja on viimeistään
hallintolain säätämisen jälkeen myös oikeuskirjallisuudessa tunnustettu sitovia
oikeusvaikutuksia luovaksi, eli varsinaiseksi oikeusperiaatteeksi. Hallintolain lisäksi selvin
esimerkki luottamuksensuojasta löytyy VML 26.2 §:stä, jonka mukaan muun muassa
tulkinnanvaraisessa ja epäselvässä asiassa vilpittömässä mielessä toimineen verovelvollisen
luottamusta suojataan. Lisäksi veroviranomaisen antamiin ohjeisiin on yleensä voitava luottaa.
Luottamuksensuoja on yksi hallinto-oikeudellisista oikeusperiaatteista ja verotuksessa sen
vaikutus on ollut verolainsäädännön nopean muutoksen ja toisinaan merkittävienkin
taloudellisten intressien vuoksi keskeistä. Hallintolaissa säännellään luottamuksensuojasta
yleisellä tasolla ja siihen nähden verotusmenettelyyn liittyvä verotusmenettelylain 26.2 § on
erityislaki, jota hallintolain sääntely täydentää.
Tutkielmassa käytetty metodi on lainopillinen, jolloin pyrkimyksenä on voimassa olevan
oikeuden tulkinta ja systematisointi sekä riittävää institutionaalista tukea nauttivien
oikeusperiaatteiden ja vastaavien muiden ratkaisustandardien tämän hetkisen merkityssisällön
määrittäminen. Tutkielmassa siis analysoidaan luottamuksensuojan ilmentymistä yhtäältä
lainsäädännössä ilmenevänä oikeusnormina ja toisaalta oikeusperiaatteena, jonka laajuus viime
kädessä määrittyy sillä, miten sitä sovelletaan käytännön ratkaisutoiminnassa. Syvimmälle
luottamuksensuojan tarkastelussa mennään verotusmenettelyyn liittyvänä sekä
lainsäädännöllisenä normina että oikeusperiaatteena. Jossain määrin pyritään myös
selvittämään, onko ja jos niin miten, luottamuksensuojaperiaate laajempi ja kattavampi kuin
verotusmenettelylain luottamuksensuojaa koskeva säännös. Lisäksi tutkielmassa avataan
verotusmenettelyn kulku pääpiirteissään, koska ilman sen tuntemusta niiden moninaisten
luottamuksensuojaa edellyttävien tilanteiden syntyä ei voi hahmottaa.