Temperamenttipiirteiden yhteys lasten viivästyneeseen puheen kehitykseen ja kehitykselliseen kielihäiriöön
Soro, Milla (2020-02-24)
Temperamenttipiirteiden yhteys lasten viivästyneeseen puheen kehitykseen ja kehitykselliseen kielihäiriöön
Soro, Milla
(24.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003238819
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003238819
Tiivistelmä
Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa temperamentin ja kielenkehityksen välisistä yhteyksistä, selvittämällä eroavatko kielellisesti eri tavoin kehittyneet 7-10-vuotiaat lapset toisistaan temperamenttipiirteidensä suhteen. Yhä useampi tutkimus on osoittanut, että lapsen temperamentin ja kielenkehityksen välillä on yhteys ja tietyt temperamenttipiirteet on toistuvasti yhdistetty kehittyneempiin kielellisiin taitoihin. Näin ollen lapsen yksilölliset temperamenttipiirteet voivat selittää osan yksilöllisestä vaihtelusta kielenkehityksessä. Temperamentin ja kielenkehityksen välistä yhteyttä kouluikäisillä lapsilla on tutkittu kansainvälisestikin hyvin vähän, joten tämä tutkimus tuottaa mielenkiintoista ja kaivattua tietoa aiheesta.
Tutkittavana (n = 69) oli kolme ryhmää: lapset jotka ovat kehittyneet tyypillisesti (TK), lapset joiden puheen kehitys viivästyi varhaislapsuudessa, mutta jotka ovat saavuttaneet kielenkehityksessä ikätasonsa kouluikään mennessä (ns. late talker, LT) ja lapset joille on viivästyneen puheen kehityksen lisäksi kehittynyt kehityksellinen kielihäiriö (LT+DLD). Lasten temperamenttia tutkittiin vanhemman täyttämän Children’s Behavior Questionnaire (CBQ) – kyselylomakkeen avulla. Lasten kielen ja puheen kehitystä 2-3 -vuoden iässä arvioitiin Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin tuolloin MCDI-menetelmää, Reynell III -testiä, Renfrew testiä sekä Kettutestiä. Kielellistä kehitystä arvioitiin uudestaan NeuroTalk -tutkimuksessa 7-10 -vuoden iässä ja testeinä käytettiin Sananlöytämistestiä ja Nepsy II -neuropsykologisen testin osioita: ohjeiden ymmärtäminen ja kertomuksen oppiminen.
Aistien sensitiivisyys ja tarkkaavuuden keskittäminen erosivat merkitsevästi tutkimusryhmien välillä. LT+DLD-lapset saivat molemmista osa-alueista heikoimmat pisteet. Myös ryhmien välinen ero tahdonalaisessa itsesäätelyssä kokonaisuutena tarkasteltuna oli erittäin lähellä merkitsevää ja post-hoc vertailut osoittivat, että tahdonalainen itsesäätely oli heikointa LT+DLD-lapsilla. Sen sijaan tutkimusryhmien välillä ei ilmennyt tilastollisesti merkitseviä eroja ulospäinsuuntautuneisuuden ja negatiivisen emotionaalisuuden sekä niiden alapiirteiden esiintymisen suhteen. Temperamentti on suhteellisen pysyvä ominaisuus eikä sitä voi muuttaa. Siksi lapsen kanssa työskentelevien aikuisten on hyvä mukauttaa omia toimintatapojaan ja ympäristöä siten, että lapsen yksilöllinen temperamentti otetaan huomioon ja samalla mahdollistetaan lapselle sellainen ympäristö, joka tukee myös kielen kehitystä. Esimerkiksi puheterapeutin vastaanotolla tai koululuokassa olisi hyvä minimoida mahdolliset keskittymistä häiritsevät ylimääräiset ärsykkeet, jotta lapsen tarkkaavuuden keskittäminen ja oppiminen eivät häiriintyisi. Jatkotutkimusehdotuksina on toistaa vastaava tutkimus suuremmalla otoksella, tutkia tarkemmin kielenkehityksen ja aistien sensitiivisyyden yhteyttä toisiinsa, sekä tutkia vanhemman ja lapsen temperamenttien yhteensopivuuden yhteyttä lapsen kielenkehitykseen.
Tutkittavana (n = 69) oli kolme ryhmää: lapset jotka ovat kehittyneet tyypillisesti (TK), lapset joiden puheen kehitys viivästyi varhaislapsuudessa, mutta jotka ovat saavuttaneet kielenkehityksessä ikätasonsa kouluikään mennessä (ns. late talker, LT) ja lapset joille on viivästyneen puheen kehityksen lisäksi kehittynyt kehityksellinen kielihäiriö (LT+DLD). Lasten temperamenttia tutkittiin vanhemman täyttämän Children’s Behavior Questionnaire (CBQ) – kyselylomakkeen avulla. Lasten kielen ja puheen kehitystä 2-3 -vuoden iässä arvioitiin Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin tuolloin MCDI-menetelmää, Reynell III -testiä, Renfrew testiä sekä Kettutestiä. Kielellistä kehitystä arvioitiin uudestaan NeuroTalk -tutkimuksessa 7-10 -vuoden iässä ja testeinä käytettiin Sananlöytämistestiä ja Nepsy II -neuropsykologisen testin osioita: ohjeiden ymmärtäminen ja kertomuksen oppiminen.
Aistien sensitiivisyys ja tarkkaavuuden keskittäminen erosivat merkitsevästi tutkimusryhmien välillä. LT+DLD-lapset saivat molemmista osa-alueista heikoimmat pisteet. Myös ryhmien välinen ero tahdonalaisessa itsesäätelyssä kokonaisuutena tarkasteltuna oli erittäin lähellä merkitsevää ja post-hoc vertailut osoittivat, että tahdonalainen itsesäätely oli heikointa LT+DLD-lapsilla. Sen sijaan tutkimusryhmien välillä ei ilmennyt tilastollisesti merkitseviä eroja ulospäinsuuntautuneisuuden ja negatiivisen emotionaalisuuden sekä niiden alapiirteiden esiintymisen suhteen. Temperamentti on suhteellisen pysyvä ominaisuus eikä sitä voi muuttaa. Siksi lapsen kanssa työskentelevien aikuisten on hyvä mukauttaa omia toimintatapojaan ja ympäristöä siten, että lapsen yksilöllinen temperamentti otetaan huomioon ja samalla mahdollistetaan lapselle sellainen ympäristö, joka tukee myös kielen kehitystä. Esimerkiksi puheterapeutin vastaanotolla tai koululuokassa olisi hyvä minimoida mahdolliset keskittymistä häiritsevät ylimääräiset ärsykkeet, jotta lapsen tarkkaavuuden keskittäminen ja oppiminen eivät häiriintyisi. Jatkotutkimusehdotuksina on toistaa vastaava tutkimus suuremmalla otoksella, tutkia tarkemmin kielenkehityksen ja aistien sensitiivisyyden yhteyttä toisiinsa, sekä tutkia vanhemman ja lapsen temperamenttien yhteensopivuuden yhteyttä lapsen kielenkehitykseen.