Mutual recognition and the European Arrest Warrant: On a collision course with fundamental rights?

Abstract

The European Union has been actively acting in the field of criminal law for decades now. Especially the chosen approach of mutual recognition has become an important principle leading the progress instead of harmonisation. The choice of mutual recognition was not always clear and other approaches were suggested. It is through mutual recognition Member States are expected to work together despite the differences in legal systems. For mutual recognition to work, a high level of mutual trust is expected of the Member States.

One of the most successful tools of mutual recognition in criminal matters has been framework decision on the European Arrest Warrant. This legislative tool is used in order for the executing Member State to relinguish a sough after person to the issuing Member State. Mainly Member States are expected to follow the principle of mutual recognition based on mutual trust, but there are some grounds for refusal to execute the EAW.

There have been, in recent times especially, issues with fundamental rights and the EAW. If the Court was before more about enforcing the EAW in order to assure its effectiveness, it has now taken a more fundamental-rights-friendly stance. Although even in this aspect the Court could have been more active in advocating the protection of fundamental rights.

The aim of this thesis is to answer the question: Is European Arrest Warrant able to hold its effectiveness in issues concerning effective application of mutual recognition based on mutual trust and the protection of fundamental rights. The Court has had to reconcile between the natures of the EAW and fundamental rights, but has it been successful?

Euroopan Unioni on toiminut aktiivisesti rikosoikeuden alalla jo vuosikymmenien ajan. Etenkin valitusta lähestymistavasta, vastavuoroisesta tunnustamisesta, on tullut tärkeä periaate, joka johtaa edistystä harmonisaation sijaan. Vastavuoroisen tunnustamisen valinta ei aina ollut selkeää, ja muita lähestymistapoja ehdotettiin. Jäsenvaltioiden odotetaan työskentelevän yhdessä vastavuoroisen tunnustamisen kautta oikeusjärjestelmien eroista huolimatta. Jotta vastavuoroinen tunnustaminen toimisi, jäsenvaltioilta odotetaan korkeaa keskinäistä luottamusta.

Yksi onnistuneimmista vastavuoroisen tunnustamisen välineistä rikosasioissa on ollut puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Tätä lainsäädäntövälinettä käytetään, jotta saadaan täytäntöönpaneva jäsenvaltio luovuttamaan etsitty henkilö määräyksen antaneeseen jäsenvaltioon. Pääasiassa jäsenvaltioiden odotetaan noudattavan keskinäiseen luottamukseen perustuvaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, mutta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon epäämiselle on joitain perusteita.

Erityisesti viime aikoina on noussut esiin kysymyksiä perusoikeuksista ja eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Tuomioistuin keskusteli aiemmin enemmän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sen tehokkuuden varmistamiseksi, mutta se on nyt omaksunut perusoikeuksia suojelevan asenteen. Tuomioistuin voisi yhä olla aktiivisempi puolustamaan perusoikeuksien suojaamista.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on vastata kysymykseen: pystyykö eurooppalainen pidätysmääräys säilyttämään tehokkuutensa keskinäiseen luottamukseen perustuvan vastavuoroisen tunnustamisen tehokkaan soveltamisen ja perusoikeuksien suojaamisen kysymyksissä. Tuomioistuimen on täytynyt sovittaa yhteen eurooppalaisen pidätysmääräyksen luonne ja perusoikeudet, mutta onko se onnistunut?