SEKSUAALILÄÄKETIETEEN KOULUTUS SUOMESSA: KANSALLINEN KYSELY GYNEKOLOGEILLE
Grönlund, Jarna (2020-03-19)
SEKSUAALILÄÄKETIETEEN KOULUTUS SUOMESSA: KANSALLINEN KYSELY GYNEKOLOGEILLE
Grönlund, Jarna
(19.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003238890
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003238890
Tiivistelmä
Naisen seksuaalinen toiminta on monimutkainen kokonaisuus, joka koostuu fyysisistä, psykososiaalisista, hormonaalisista ja geneettisistä osa-alueista. Naisten terveyden asiantuntijoina gynekologit ovat avainasemassa potilaidensa seksuaaliterveyden arvioimisessa. Maailmanlaajuisesti on todettu, että seksuaaliterveyteen liittyviä asioita otetaan liian vähän puheeksi gynekologien vastaanotoilla. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää suomalaisten gynekologien seksuaalilääketieteen osaamista sekä lisäkoulutuksen tarvetta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä sähköinen kysely Suomen Gynekologiyhdistyksen jäsenille (n = 1212). Vastauksia saatiin 328, täten vastausprosentti oli 27.
Tutkimukseen vastanneista gynekologeista 14 % ilmoitti kysyvänsä aina seksuaaliongelmista yleisanamneesia ottaessaan. Todennäköisyys puhua seksuaaliasioista laski potilaiden lukumäärän kasvaessa. Vastaanottoajan lyhyys sekä koulutuksen ja kokemuksen puutteet koettiin yleisimmiksi syiksi, jotka estivät seksuaaliongelmien puheeksi ottamista.
Gynekologeista 74 % piti seksuaaliongelmien hoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa ja 71 % koki kykynsä keskustella seksuaaliasioista vähintään melko hyväksi ja. Tästä huolimatta 73 % vastaajista koki kykynsä hoitaa seksuaaliongelmia vähintään melko huonoksi. Lisäksi todettiin, että kaikkia seksuaalisuuden osa-alueita ei otettu yhtä usein puheeksi gynekologien vastaanotoilla. Todennäköisimmin puheeksi otettiin yhdyntäkivut, parisuhdeongelmiin liittyvät seksuaaliongelmat ja seksuaalisen halun lasku. Harvemmin taas kysyttiin seksuaalisen halukkuuden kasvusta, seksuaalisesta aversiosta ja seksuaalisesta moninaisuudesta.
Seksuaalilääketieteen koulutuksen koettiin olevan riittämätön maassamme. Asteikolla 1–4, jossa 1 = riittämätön ja 4 = täysin riittävä, lääketieteen lisensiaatin tutkinto sai arvosanan 1,3, erikoislääkärikoulutus 1,7 ja täydennyskoulutus 2,2. Vastaajista 92 % koki tarvitsevansa seksuaalilääketieteen täydennyskoulutusta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä sähköinen kysely Suomen Gynekologiyhdistyksen jäsenille (n = 1212). Vastauksia saatiin 328, täten vastausprosentti oli 27.
Tutkimukseen vastanneista gynekologeista 14 % ilmoitti kysyvänsä aina seksuaaliongelmista yleisanamneesia ottaessaan. Todennäköisyys puhua seksuaaliasioista laski potilaiden lukumäärän kasvaessa. Vastaanottoajan lyhyys sekä koulutuksen ja kokemuksen puutteet koettiin yleisimmiksi syiksi, jotka estivät seksuaaliongelmien puheeksi ottamista.
Gynekologeista 74 % piti seksuaaliongelmien hoitoa tärkeänä osana terveydenhuoltoa ja 71 % koki kykynsä keskustella seksuaaliasioista vähintään melko hyväksi ja. Tästä huolimatta 73 % vastaajista koki kykynsä hoitaa seksuaaliongelmia vähintään melko huonoksi. Lisäksi todettiin, että kaikkia seksuaalisuuden osa-alueita ei otettu yhtä usein puheeksi gynekologien vastaanotoilla. Todennäköisimmin puheeksi otettiin yhdyntäkivut, parisuhdeongelmiin liittyvät seksuaaliongelmat ja seksuaalisen halun lasku. Harvemmin taas kysyttiin seksuaalisen halukkuuden kasvusta, seksuaalisesta aversiosta ja seksuaalisesta moninaisuudesta.
Seksuaalilääketieteen koulutuksen koettiin olevan riittämätön maassamme. Asteikolla 1–4, jossa 1 = riittämätön ja 4 = täysin riittävä, lääketieteen lisensiaatin tutkinto sai arvosanan 1,3, erikoislääkärikoulutus 1,7 ja täydennyskoulutus 2,2. Vastaajista 92 % koki tarvitsevansa seksuaalilääketieteen täydennyskoulutusta.