Puutteellisuusvastuun asema Suomen vahingonkorvausoikeudessa
Hemming, Ida (2020-03-18)
Puutteellisuusvastuun asema Suomen vahingonkorvausoikeudessa
(18.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003249110
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003249110
Tiivistelmä
Vahingonkorvausoikeuden yleiset vastuuperusteet ovat tuottamus ja ankara vastuu. Näiden vastuuperusteiden välinen erottelu ei ole kuitenkaan selkeää, vaan niiden välillä on havaittavissa niin kutsuttu raja-alue, joka koostuu erityisesti sellaisesta tuomioistuinkäytännössä kehittyneestä ankarasta vastuusta, johon liittyy myös tuottamuksellisia piirteitä. Puutteellisuusvastuu on yksi tällainen raja-alueella oleva vastuumuoto. Tutkimukseni pääasiallisena tarkoituksena onkin selvittää, mikä puutteellisuusvastuun asema on tällä hetkellä Suomen vahingonkorvausoikeudessa. Tarkastelu jakautuu kahteen eri suuntaan. Arvioin puutteellisuusvastuun asemaa ensinnäkin suhteessa vahingonkorvauksen vastuuperusteisiin sekä toiseksi suhteessa mahdollisiin käytännön soveltamistilanteisiin.
Puutteellisuusvastuulle on oikeuskirjallisuudessa annettu erilaisia määritelmiä, mutta yleisesti sen katsotaan tarkoittavan laitteen omistajan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta laitteen elinkeinotoiminnassa aiheuttamista henkilövahingoista. Tällöin laite on ollut vahinkoa aiheuttaneessa tilanteessa turvallisuudeltaan puutteellinen, vaikka laitetta tai toimintaa, jossa sitä on käytetty, ei itsessään pidettäisikään vaarallisena. Puutteellisuusvastuun määritelmään Suomessa ovat vaikuttaneet erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 1990:55 ja KKO 1991:156. Ensimmäisessä tapauksessa henkilövahingon aiheuttanut laite oli betoninpumppausauto ja toisessa ajoneuvonosturi.
Vastuuperusteisiin liittyvän asemoinnin lisäksi tutkimuksessa selvitetään puutteellisuusvastuun mahdollisia käytännön soveltamistilanteita. On selvää, että esimerkiksi sekä puutteellisuusvastuu että tuotevastuu käsittelevät hyvin samanlaisia vahinkotilanteita. Tuotevastuulain voimaan tulolla onkin ollut erittäin merkittävä vaikutus puutteellisuusvastuun soveltamiselle. Kuitenkin se, että tuotevastuulaki ei ollut voimassa silloin, kun korkein oikeus antoi yllä mainitut ratkaisunsa, edellyttää myös työturvallisuuslainsäädännön käsittelyä. Tutkimuksessa osoitan, että tällä hetkellä puutteellisuusvastuun ilmeisin soveltamisala on tilanteet, joissa tuote aiheuttaa vahinkoa elinkeinotoiminnassa käytettävälle omaisuudelle.
Tutkimukseni on lainopillinen, sillä tutkin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja sitä kuvaavaan oikeuskirjallisuutta. Tuen omia päätelmiäni ja oikeuskirjallisuudessa esiteltyjä erilaisia näkemyksiä kuitenkin myös teoreettisen lainopin tavoin. Erityisesti teoreettisen lainopin osalta olen keskittynyt vahingonkorvausoikeuden vastuuperusteiden ja niiden välisten raja-alueiden määrittelyyn. Lisäksi tutustun muiden Pohjoismaiden oikeuskirjallisuudessa esitettyihin käsityksiin puutteellisuusvastuusta ja vertaan sitä kotimaiseen kirjallisuuteen ja oikeuskäytäntöön oikeusvertailun keinoin.
Puutteellisuusvastuulle on oikeuskirjallisuudessa annettu erilaisia määritelmiä, mutta yleisesti sen katsotaan tarkoittavan laitteen omistajan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta laitteen elinkeinotoiminnassa aiheuttamista henkilövahingoista. Tällöin laite on ollut vahinkoa aiheuttaneessa tilanteessa turvallisuudeltaan puutteellinen, vaikka laitetta tai toimintaa, jossa sitä on käytetty, ei itsessään pidettäisikään vaarallisena. Puutteellisuusvastuun määritelmään Suomessa ovat vaikuttaneet erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 1990:55 ja KKO 1991:156. Ensimmäisessä tapauksessa henkilövahingon aiheuttanut laite oli betoninpumppausauto ja toisessa ajoneuvonosturi.
Vastuuperusteisiin liittyvän asemoinnin lisäksi tutkimuksessa selvitetään puutteellisuusvastuun mahdollisia käytännön soveltamistilanteita. On selvää, että esimerkiksi sekä puutteellisuusvastuu että tuotevastuu käsittelevät hyvin samanlaisia vahinkotilanteita. Tuotevastuulain voimaan tulolla onkin ollut erittäin merkittävä vaikutus puutteellisuusvastuun soveltamiselle. Kuitenkin se, että tuotevastuulaki ei ollut voimassa silloin, kun korkein oikeus antoi yllä mainitut ratkaisunsa, edellyttää myös työturvallisuuslainsäädännön käsittelyä. Tutkimuksessa osoitan, että tällä hetkellä puutteellisuusvastuun ilmeisin soveltamisala on tilanteet, joissa tuote aiheuttaa vahinkoa elinkeinotoiminnassa käytettävälle omaisuudelle.
Tutkimukseni on lainopillinen, sillä tutkin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja sitä kuvaavaan oikeuskirjallisuutta. Tuen omia päätelmiäni ja oikeuskirjallisuudessa esiteltyjä erilaisia näkemyksiä kuitenkin myös teoreettisen lainopin tavoin. Erityisesti teoreettisen lainopin osalta olen keskittynyt vahingonkorvausoikeuden vastuuperusteiden ja niiden välisten raja-alueiden määrittelyyn. Lisäksi tutustun muiden Pohjoismaiden oikeuskirjallisuudessa esitettyihin käsityksiin puutteellisuusvastuusta ja vertaan sitä kotimaiseen kirjallisuuteen ja oikeuskäytäntöön oikeusvertailun keinoin.