Toiset luovat olosuhteita toisilleen : Taiteellinen tutkimus hylkiömateriaalien, mikrobien ja ihmisholobionttien suhteista
Virtanen, Oona (2020-02-26)
Toiset luovat olosuhteita toisilleen : Taiteellinen tutkimus hylkiömateriaalien, mikrobien ja ihmisholobionttien suhteista
(26.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003249139
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003249139
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkitaan luontosuhteellisuutta taiteellisen tutkimuksen ja autoetnografian keinoin. Tutkielman yhteydessä toteutunut taiteellinen projekti Sylkiöt kommentoi käsityksiä luontosuhteesta, jätteestä ja ihmisen yksilöllisyydestä. Sylkiöt ovat pieniä, hylkiömateriaalista, kuten biojätteestä ja syödystä purukumista, koostuvia veistoksia.
Tutkielma sijoittuu posthumanismin, uusmaterialismin ja ei-inhimillisen käänteen raameihin. Ihminen paikannetaan ekologiseen kiertoon, objektiksi muiden objektien joukkoon. Käsite luontosuhteellisuus asettuu sillaksi tai välikäsitteeksi luontosuhdekeskustelun ja uusmaterialististen suhteellisuuskäsitysten välille.
Tutkielman ihmiskäsitys on holobionttinen: ihminen koostuu paitsi ihmissoluista, myös lukemattomista kehossa symbioottisesti asuvista mikrobeista, jotka vaikuttavat haluihimme, mieleemme ja terveyteemme. Kehon linkit ympäristön mikrobikantoihin muodostavat yhteisen terveyden kaikkien muiden koosteiden kanssa. Sylkiöt muodostuvat syömällä keräilystä: se mitä ei suuhun haluta, jää toimettomaksi ja alkaa kertyä, muuttuen vähitellen jätteeksi, tai vaihtoehtoisesti käyttökelpoiseksi materiaaliksi. Syöminen osoittaa ihmisholobiontin linkittyneisyyden ympäristöön. Sisällämme asuvat mikrobit auttavat muuttamaan syömämme meiksi.
Ihmisen ja muun luonnon välisestä hierarkiasta päästään myös elollisen ja elottoman välisen hierarkian pohtimiseen. Elottomasta vähemmän arvostetusta aineesta toimii esimerkkinä jäte,mikä havainnollistaa aineiden kiertoa ja kiertämättömyyttä. Syöminen paljastuu konkreettiseksi esimerkiksi monilajisuudesta ja luontosuhteellisuudesta. Luonto vaikuttaa olevan lähinnä sitä, että toiset luovat olosuhteita toisilleen.
Tutkielma sijoittuu posthumanismin, uusmaterialismin ja ei-inhimillisen käänteen raameihin. Ihminen paikannetaan ekologiseen kiertoon, objektiksi muiden objektien joukkoon. Käsite luontosuhteellisuus asettuu sillaksi tai välikäsitteeksi luontosuhdekeskustelun ja uusmaterialististen suhteellisuuskäsitysten välille.
Tutkielman ihmiskäsitys on holobionttinen: ihminen koostuu paitsi ihmissoluista, myös lukemattomista kehossa symbioottisesti asuvista mikrobeista, jotka vaikuttavat haluihimme, mieleemme ja terveyteemme. Kehon linkit ympäristön mikrobikantoihin muodostavat yhteisen terveyden kaikkien muiden koosteiden kanssa. Sylkiöt muodostuvat syömällä keräilystä: se mitä ei suuhun haluta, jää toimettomaksi ja alkaa kertyä, muuttuen vähitellen jätteeksi, tai vaihtoehtoisesti käyttökelpoiseksi materiaaliksi. Syöminen osoittaa ihmisholobiontin linkittyneisyyden ympäristöön. Sisällämme asuvat mikrobit auttavat muuttamaan syömämme meiksi.
Ihmisen ja muun luonnon välisestä hierarkiasta päästään myös elollisen ja elottoman välisen hierarkian pohtimiseen. Elottomasta vähemmän arvostetusta aineesta toimii esimerkkinä jäte,mikä havainnollistaa aineiden kiertoa ja kiertämättömyyttä. Syöminen paljastuu konkreettiseksi esimerkiksi monilajisuudesta ja luontosuhteellisuudesta. Luonto vaikuttaa olevan lähinnä sitä, että toiset luovat olosuhteita toisilleen.