Suomi toisena kielenä -aikuisopiskelijoiden passiivin preesensin oppimisprosessista autenttisen opetusmateriaalin avulla ja ilman sitä
Sarau-Vuorinen, Anca (2020-02-26)
Suomi toisena kielenä -aikuisopiskelijoiden passiivin preesensin oppimisprosessista autenttisen opetusmateriaalin avulla ja ilman sitä
(26.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003259274
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003259274
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kotoutumiskoulutukseen osallistuvien aikuisopiskelijoiden passiivin preesensin oppimisprosessia. Tarkoituksena on selvittää, miten passiivin preesens opitaan. Tähän etsitään vastauksia tutkimalla millaisen prosessin kautta opiskelijat oppivat passiivin preesensin tunnistamista, muodostamista ja käyttöä, kuinka hyvin he oppivat ne, miten erilaiset opetusmenetelmät ja opetusmateriaalit vaikuttavat oppimiseen ja millaisia ovat yleisimmät passiivin preesensin taivuttamisen virheet. Analysoin aineistoani virheanalyysin kautta.
Tutkimukseeni osallistui kesäkuussa 2015 kaksi erään Varsinais-Suomen aikuiskoulutuskeskuksen ryhmää: peruspolun ryhmä ja hitaan polun ryhmä. Jokainen ryhmä on jaettu satunnaisesti kahteen eri ryhmään: kaksi ryhmää toimi koeryhmänä, jossa käytettiin laulua passiivin preesensin muodostamisen opetuksessa ja muut kaksi ryhmää toimivat kontrolliryhminä, joiden kanssa ei käytetty ollenkaan audio-visuaalisia keinoja. Aineistooni kuuluu alkutesti eli kartoitustesti, opetustuokion tehtävä ja lopputesti. Sen lisäksi koeryhmillä oli tunnistustehtävä, joka koski passiivin preesensin tunnistamista laulusta.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lopputestissä perusryhmällä oli hieman enemmän oikeita vastauksia hitaaseen ryhmään verrattuna, mutta ero ei ollut merkityksevä. Opiskelijat olivat siis omaksuneet passiivin preesensin muodostamista ja käyttöä, mutta eivät vielä täydellisesti. Ensimmäisen ja toisen verbityypin passiivin preesensin taivuttaminen oli helpompaa muihin verbityyppeihin verrattuna. Alaryhmien kannalta tilanne oli tasoittunut lopputestissä, vaikka alkutestissä koeryhmissä olikin enemmän oikeita vastauksia kontrolliryhmiin verrattuna perus- ja hitaassa ryhmässä. Yleisimmät virhetyypit aineistossani ovat ortografiset eli kirjoitusvirheet, fonologiset kuten kvantiteettivirheet, morfo-fonologiset kuten astevaihteluvirheet ja vokaalisointuvirheet sekä morfologiset virheet kuten verbimuotovirhe ja leksikaaliset virheet eli sanavirheet.
Tutkimukseeni osallistui kesäkuussa 2015 kaksi erään Varsinais-Suomen aikuiskoulutuskeskuksen ryhmää: peruspolun ryhmä ja hitaan polun ryhmä. Jokainen ryhmä on jaettu satunnaisesti kahteen eri ryhmään: kaksi ryhmää toimi koeryhmänä, jossa käytettiin laulua passiivin preesensin muodostamisen opetuksessa ja muut kaksi ryhmää toimivat kontrolliryhminä, joiden kanssa ei käytetty ollenkaan audio-visuaalisia keinoja. Aineistooni kuuluu alkutesti eli kartoitustesti, opetustuokion tehtävä ja lopputesti. Sen lisäksi koeryhmillä oli tunnistustehtävä, joka koski passiivin preesensin tunnistamista laulusta.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lopputestissä perusryhmällä oli hieman enemmän oikeita vastauksia hitaaseen ryhmään verrattuna, mutta ero ei ollut merkityksevä. Opiskelijat olivat siis omaksuneet passiivin preesensin muodostamista ja käyttöä, mutta eivät vielä täydellisesti. Ensimmäisen ja toisen verbityypin passiivin preesensin taivuttaminen oli helpompaa muihin verbityyppeihin verrattuna. Alaryhmien kannalta tilanne oli tasoittunut lopputestissä, vaikka alkutestissä koeryhmissä olikin enemmän oikeita vastauksia kontrolliryhmiin verrattuna perus- ja hitaassa ryhmässä. Yleisimmät virhetyypit aineistossani ovat ortografiset eli kirjoitusvirheet, fonologiset kuten kvantiteettivirheet, morfo-fonologiset kuten astevaihteluvirheet ja vokaalisointuvirheet sekä morfologiset virheet kuten verbimuotovirhe ja leksikaaliset virheet eli sanavirheet.