Nelson-Siegel-mallien vertaileminen korkojen aikarakenteen mallintamisessa

Abstract

Korkojen aikarakennetta kuvataan tuottokäyrällä, joka on merkittävä inflaation ja taloudellisen kehityksen ennustaja taloustieteessä. Tuottokäyrä kuvaa velkakirjasta saatavaa tuottoa eri maturiteeteilla, jolloin voidaan tuottokäyrää estimoimalla ennustaa myös tulevia koron muutoksia. Tuottokäyrä voi olla nouseva, laskeva tai tasainen ja näitä tuottokäyrän muotoja pyritään selittämään eri teorioilla. Nelson-Siegel-mallit ovat malleja, joita käytetään laajasti korkojen aikarakenteen sovittamiseen käytännössä. Tarkat estimaatit nykyisestä koron aikarakenteesta ovat tärkeitä monilla rahoituksen aloilla, mutta myös aikarakenteen ennustaminen on tärkeää. Koron aikarakennetta kuvataan tuottokäyrillä ja tuottokäyriä pyritään ennustamaan Nelson-Siegel-malleilla. Nelson-Siegel-mallit ovat laajasti käytettyjä keskuspankeissa ja rahapoliittisessa päätöksenteossa. Tutkimuksessa estimoidaan tuottokäyrää Dieboldin ja Lin kaksivaiheisella estimointimenetelmällä ja tutkitaan kolmea eri Nelson-Siegel-mallia koron aikarakenteen mallinnuksessa. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle kolmen tekijän perusmallista, joka on käytössä monissa keskuspankeissa koron aikarakenteen mallinnuksessa. Sen jälkeen estimoidaan suppeampaa kahden tekijän mallia sekä laajennettua neljän tekijän mallia ja pyritään selvittämään, mikä näistä malleista on paras estimoimaan havaittua tuottokäyrää.