Heittämisen pelillistäminen motivoinnin välineenä koululiikunnassa
Lamminen, Juho (2020-03-20)
Heittämisen pelillistäminen motivoinnin välineenä koululiikunnassa
Lamminen, Juho
(20.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003319942
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003319942
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää heittämisen pelillistämisen vaikutusta oppilaiden motivaatioon koululiikunnassa. Taustalla oli vastaavanlaisen tutkimustiedon vähäisyys Suomessa sekä oma aikaisempi kandidaatintutkielma. Halusin tuoda tutkimuksella ilmi pelillistämisen tuomat oppilaiden motivoinnin mahdollisuudet ja uhat koululiikunnan kontekstissa.
Motivaatio jaetaan yleisesti kahteen pääryhmään, sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin, mutta yleisesti koulumaailmassa pyritään suosimaan sisäisiä tekijöitä. Liikuntamotivaatiota kuvaillaan erilaisilla motivaatioteorioilla, joita esittelen lyhyesti tutkimuksessani. Liikunnanopetuksessa pyritään tarjoamaan oppilaille myönteisiä kokemuksia, jotka kasvattavat muun muassa heidän sisäistä motivaatiotaan. Pelillistäminen on varteenotettava mahdollisuus tähän tehtävään.
Pelillisyys ja pelillistäminen ovat lähtökohtaisesti oppilaille luontaista toimintaa, sillä monelle oppilaalle tuttu pelimaailma yhdistetään tällöin koulumaailmaan. Liikuntatunnin pelillistäminen suomalaisessa koulukulttuurissa on jäänyt vähäiseksi. Sillä esimerkiksi pisteiden laskemista ja aikamääreitä oppitunnit pitävät sisällään jo ennestään. Pelillistämisen elementtejä on kuitenkin enemmän ja niitä lisäämällä myös liikuntatunnista saadaan tehtyä pelillistetty.
Design-tutkimukseni aihealueeksi valikoitui yhden käden yliolanheitto. Kehitin pelillistetyn liikuntatunnin sen opettamiseen. Tätä motorista perustaitoa avaan tekniikan ja sen ongelmakohtien kautta. Teoriatietojen kautta pystyin rakentamaan pelillistetyn liikuntatunnin, jonka tarkoituksena ei ole vain oppilaiden viihdyttäminen vaan myös taidon harjoittaminen.
Tutkielmani on luonteeltaan etnografinen design -tutkimus. Aluksi olen kerännyt mahdollisimman kattavan aineiston rajaamastani aihepiiristä, sisältäen niin teoreettisia perusteoksia kuin tutkimuksia. Tämän jälkeen olen kehittänyt design-tutkimuksen avulla oman pelillistetyn liikuntatunnin sekä käynyt toteuttamassa sen pirkanmaalaisessa alakoulussa 22:lle oppilaalle. Aineistonkeruumenetelminä käytin osallistuvaa etnografiaa sekä sähköistä kyselylomaketta. Aineiston kautta saatujen tutkimustulosten lisäksi olen pyrkinyt tekemään selkeitä pohdintoja ja johtopäätöksiä pelillistämisen soveltuvuudesta koululiikuntaan motivoinnin välineenä.
Tutkimuksessa nousi esiin pelillistämisen motivoiva vaikutus oppilaisiin. Oppilaat ottivat pelillistämisen erittäin mielellään vastaan ja heidän motivaationsa pelillistetyllä liikuntatunnilla oli suurempi kuin normaalilla liikuntatunnilla. Pelillistämisen elementeistä erityisesti yhdessä tekeminen, tarina ja roolit koettiin suurimpina motivaattoreina, mutta myös muut elementit olivat tasaisen motivoivia. Yleisesti ottaen pelillistetty liikuntatunti tarjosi yli 90 prosentille oppilaista onnistumisen kokemuksia. Tulokset osoittavat, että pelillistäminen voidaan käsittää hyvinkin varteenotettavaksi tavaksi motivoida oppilaita koululiikunnassa.
Motivaatio jaetaan yleisesti kahteen pääryhmään, sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin, mutta yleisesti koulumaailmassa pyritään suosimaan sisäisiä tekijöitä. Liikuntamotivaatiota kuvaillaan erilaisilla motivaatioteorioilla, joita esittelen lyhyesti tutkimuksessani. Liikunnanopetuksessa pyritään tarjoamaan oppilaille myönteisiä kokemuksia, jotka kasvattavat muun muassa heidän sisäistä motivaatiotaan. Pelillistäminen on varteenotettava mahdollisuus tähän tehtävään.
Pelillisyys ja pelillistäminen ovat lähtökohtaisesti oppilaille luontaista toimintaa, sillä monelle oppilaalle tuttu pelimaailma yhdistetään tällöin koulumaailmaan. Liikuntatunnin pelillistäminen suomalaisessa koulukulttuurissa on jäänyt vähäiseksi. Sillä esimerkiksi pisteiden laskemista ja aikamääreitä oppitunnit pitävät sisällään jo ennestään. Pelillistämisen elementtejä on kuitenkin enemmän ja niitä lisäämällä myös liikuntatunnista saadaan tehtyä pelillistetty.
Design-tutkimukseni aihealueeksi valikoitui yhden käden yliolanheitto. Kehitin pelillistetyn liikuntatunnin sen opettamiseen. Tätä motorista perustaitoa avaan tekniikan ja sen ongelmakohtien kautta. Teoriatietojen kautta pystyin rakentamaan pelillistetyn liikuntatunnin, jonka tarkoituksena ei ole vain oppilaiden viihdyttäminen vaan myös taidon harjoittaminen.
Tutkielmani on luonteeltaan etnografinen design -tutkimus. Aluksi olen kerännyt mahdollisimman kattavan aineiston rajaamastani aihepiiristä, sisältäen niin teoreettisia perusteoksia kuin tutkimuksia. Tämän jälkeen olen kehittänyt design-tutkimuksen avulla oman pelillistetyn liikuntatunnin sekä käynyt toteuttamassa sen pirkanmaalaisessa alakoulussa 22:lle oppilaalle. Aineistonkeruumenetelminä käytin osallistuvaa etnografiaa sekä sähköistä kyselylomaketta. Aineiston kautta saatujen tutkimustulosten lisäksi olen pyrkinyt tekemään selkeitä pohdintoja ja johtopäätöksiä pelillistämisen soveltuvuudesta koululiikuntaan motivoinnin välineenä.
Tutkimuksessa nousi esiin pelillistämisen motivoiva vaikutus oppilaisiin. Oppilaat ottivat pelillistämisen erittäin mielellään vastaan ja heidän motivaationsa pelillistetyllä liikuntatunnilla oli suurempi kuin normaalilla liikuntatunnilla. Pelillistämisen elementeistä erityisesti yhdessä tekeminen, tarina ja roolit koettiin suurimpina motivaattoreina, mutta myös muut elementit olivat tasaisen motivoivia. Yleisesti ottaen pelillistetty liikuntatunti tarjosi yli 90 prosentille oppilaista onnistumisen kokemuksia. Tulokset osoittavat, että pelillistäminen voidaan käsittää hyvinkin varteenotettavaksi tavaksi motivoida oppilaita koululiikunnassa.