Melun vaikutukset kuuloerotteluun 7–9-vuotiailla lapsilla, jotka änkyttävät
Mäenpää, Susanna (2020-03-25)
Melun vaikutukset kuuloerotteluun 7–9-vuotiailla lapsilla, jotka änkyttävät
(25.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040610492
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040610492
Tiivistelmä
Puheen sujumattomuuden ja kuulotiedon käsittelyn viiveisyys on liitetty toisiinsa: sitä on hyödynnetty änkytyksen lievittämisessä muunnellun puhepalautteen laitteissa, joissa puhujan omaan puheeseen luodaan viive, mikä sujuvoittaa änkyttävän henkilön puhetta. Sujuville puhujille viive taas tuo sujumattomuutta. Syytä tälle ei ole saatu selville, mutta sen on ajateltu johtuvan änkytyksen ja kuulotiedon käsittelyn välisestä yhteydestä, jossa häiriö kuulotiedon käsittelyssä vaikuttaa omasta puheesta saatavaan kuulonvaraiseen palautteeseen aiheuttaen sujumattomuutta.
Tutkielman tavoitteena oli tutkia eroaako änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten keskushermostollinen kuuloerottelu melussa poikkeusnegatiivisuusvasteella (mismatch negativity, MMN) mitattuna. Pyrkimyksenä oli tuottaa lisätietoa sujumattomien lasten kuuloerottelusta ja melun vaikutuksesta siihen. Tarkoitus oli myös etsiä tukea teorialle kuulotiedon käsittelyn häiriön ja änkytyksen yhteydestä.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 13 lasta (7 änkyttävää, 6 sujuvasti puhuvaa), jotka rekrytoitiin Turun yliopiston Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksesta, ja mittaukset tehtiin osana NeuroTalk-tutkimusprojektia. Tutkittavilta rekisteröitiin mittaustilanteessa kuuloherätevasteet (event-related potentials, ERP) siniäänille ja koeasetelmana oli oddball-paradigma säännöllisillä vakioärsykkeillä sekä taajuudeltaan vaihtelevilla devianttiärsykkeillä. ERP-rekisteröinneistä laskettiin koehenkilöille poikkeavuusnegatiivisuusvasteen keskiarvoistettu amplitudi ja latenssi sekä tarkasteltiin vasteen paikantumista.
Melun havaittiin vaikuttavan latensseihin pidentäen ärsykkeestä vasteen syntyyn kuluvaa aikaa sekä änkyttävillä että sujuvasti puhuvilla lapsilla. Änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten välillä ei kuitenkaan havaittu tutkimuksessa tilastollisesti merkitseviä tuloksia, ja mitatuissa arvoissa esiintyi koehenkilökohtaisia eroja. Tilastollisiin analyyseihin on voinut vaikuttaa tutkimuksen pieni otoskoko, minkä vuoksi tilastollisia merkitsevyyksiä ei voitu osoittaa. Näin ollen tutkimus ei tue oletusta siitä, että melu vaikuttaisi sujumattomiin lapsiin eri tavoin kuin sujuvasti puhuviin eikä osaltaan vahvista teorioita änkytyksen ja kuulotiedon käsittelyn häiriöiden välisestä yhteydestä.
Tutkielman tavoitteena oli tutkia eroaako änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten keskushermostollinen kuuloerottelu melussa poikkeusnegatiivisuusvasteella (mismatch negativity, MMN) mitattuna. Pyrkimyksenä oli tuottaa lisätietoa sujumattomien lasten kuuloerottelusta ja melun vaikutuksesta siihen. Tarkoitus oli myös etsiä tukea teorialle kuulotiedon käsittelyn häiriön ja änkytyksen yhteydestä.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 13 lasta (7 änkyttävää, 6 sujuvasti puhuvaa), jotka rekrytoitiin Turun yliopiston Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksesta, ja mittaukset tehtiin osana NeuroTalk-tutkimusprojektia. Tutkittavilta rekisteröitiin mittaustilanteessa kuuloherätevasteet (event-related potentials, ERP) siniäänille ja koeasetelmana oli oddball-paradigma säännöllisillä vakioärsykkeillä sekä taajuudeltaan vaihtelevilla devianttiärsykkeillä. ERP-rekisteröinneistä laskettiin koehenkilöille poikkeavuusnegatiivisuusvasteen keskiarvoistettu amplitudi ja latenssi sekä tarkasteltiin vasteen paikantumista.
Melun havaittiin vaikuttavan latensseihin pidentäen ärsykkeestä vasteen syntyyn kuluvaa aikaa sekä änkyttävillä että sujuvasti puhuvilla lapsilla. Änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten välillä ei kuitenkaan havaittu tutkimuksessa tilastollisesti merkitseviä tuloksia, ja mitatuissa arvoissa esiintyi koehenkilökohtaisia eroja. Tilastollisiin analyyseihin on voinut vaikuttaa tutkimuksen pieni otoskoko, minkä vuoksi tilastollisia merkitsevyyksiä ei voitu osoittaa. Näin ollen tutkimus ei tue oletusta siitä, että melu vaikuttaisi sujumattomiin lapsiin eri tavoin kuin sujuvasti puhuviin eikä osaltaan vahvista teorioita änkytyksen ja kuulotiedon käsittelyn häiriöiden välisestä yhteydestä.