Yhdyskuntarakenteen muutokset neljän suomalaisen kaupunkiseudun lievealueilla 1990-2015

Abstract

Yhdyskuntarakenne muodostuu hitaasti muuttuvasta fyysisestä rakennetusta ympäristöstä sekä fyysisessä rakenteessa tapahtuvista, nopeastikin muuttuvista toimintatavoista ja toiminnoista. Yhdyskuntarakenteen kehitystä pyritään hallitsemaan ja ohjaamaan alue- ja yhdyskuntasuunnittelulla. Suomalaiselle yhdyskunta- ja aluerakenteelle on viime vuosikymmeninä ollut ominaista asutuksen hajaantuminen kaupunkiseutujen haja-asutusalueille. Samanaikaisesti taajamien pinta-ala on kasvanut. Yhdyskuntarakenteen hajautumisen kannalta merkittäviä alueita ovat erityisesti kaupunkiseutujen reuna-alueet, joilla maankäytön ohjaus on tästä syystä tärkeää. Yhdyskuntarakenteen näkökulmasta Suomi voidaan jakaa taajamaan ja haja-asutusalueeseen. Haja-asutusalue kattaa suurimman osan Suomen pinta-alasta. Haja-asutusalue kytkeytyy kaupunkeihin ja taajamiin vuorovaikutuksena, joka ilmenee esimerkiksi työssäkäynnin ja muuttoliikkeen kautta. Kasvavien kaupunkiseutujen ympärillä kasvupaine voi aiheuttaa asutuksen hajaantumista jopa useiden kymmenen kilometrien päähän kaupungin keskustasta. Työssä tarkasteltiin Turun, Tampereen, Seinäjoen ja Kajaanin kaupunkiseutujen lievealueilla, eli taajamien välittömässä läheisyydessä sijaitsevilla haja-asutusalueilla, ilmeneviä yhdyskuntarakenteen ilmiöitä ja kehitystrendejä tarkastelujakson 1990–2015 aikana. Erikseen tarkasteltiin taajamien kehittymistä, väestöön, asumiseen ja työvoimaan liittyviä ilmiöitä sekä kaavoituksen (maankäytön ohjauksen) vaikutusta toteutuneeseen yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Aineistoina työssä olivat Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) ruututiedot taajama-alueesta, väestöstä, asuntokunnista, työvoimasta, työpaikoista ja työmatkoista sekä tarkastelujaksolla tutkimusalueilla voimassa olleet seutu- ja maakuntakaavat. Tulokset osoittavat, että taajamien pinta-ala on ollut tarkastelujaksolla kasvussa kaikilla kaupunkiseuduilla sekä niiden lievealueilla, mikä heijastelee myös valtakunnallista kehitystä. Taajamien laajeneminen johtunee sekä väestönkasvusta että maankäytön ohjauksesta, jolla yhdyskuntarakennetta on pyritty tiivistämään ja toisaalta taajaman reuna-alueita myös kasvupaineen alla laajentamaan. Myös väestön määrä on kasvanut kaikilla tutkimusalueilla: ikäryhmistä erityisesti 30–49-vuotiaiden määrä on tarkasteltavien kaupunkiseutujen lievealueella kasvanut huomattavasti, samoin kuin lapsiperheasuntokuntien määrä. Poikkeuksena tästä on kuitenkin Kajaanin kaupunkiseudun lievealue, jossa sekä perheenperustamisikäinen väestö että asuntokunnat, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia, ovat tarkastelujaksolla vähentyneet. Työpaikat ovat lisääntyneet Turun, Tampereen ja Seinäjoen kaupunkiseutujen lievealueilla, mutta vähentyneet huomattavasti Kajaanin kaupunkiseudun lievealueella 25 vuoden tarkastelujakson aikana. Taajamatoimintojen aluevaraukset maakunta- ja seutukaavoissa sekä tutkimusalueilla havaittu taajamien todellinen kehittyminen tarkastelujakson aikana poikkesivat jonkin verran toisistaan. Maankäytön suunnittelu ja ohjaus on kaupunkiseuduilla keskeisessä asemassa kestävän ja eheän yhdyskuntarakenteen edistämisessä, ja maakunta- ja seututason suunnittelulla on tässä merkittävä rooli.

The community structure consists of a slowly changing physical built environment as well as rapidly changing modes and functions in the physical structure. The aim is to manage and guide the development of the community structure through spatial and community planning. In recent decades, Finnish urban and regional structure has been characterized by the dispersion of population into the sparsely populated areas of urban areas. At the same time, the built-up area has increased. Areas of great importance for the dispersion of the urban structure are especially the peripheral areas of urban areas, where land use control is therefore important. From the perspective of community structure, Finland can be divided into urban and sparsely populated areas. The sparsely populated area covers most of Finland. A sparsely populated area is linked to cities and built-up areas through interaction, for example through work and migration. Growth pressures around growing urban areas can cause settlements to be dispersed up to several tens of kilometers from the city center. The thesis examined community structure phenomena and development trends in the sparsely populated areas of Turku, Tampere, Seinäjoki and Kajaani urban areas, that is, in the immediate vicinity of urban settlements, during the period 1990–2015. The development of built-up area, phenomena related to population, housing and labor, as well as the effect of land use planning on the actual development of the urban structure were examined separately. The material used in the study consisted of the Urban Structure Monitoring System (maintained by Finnish Environment Institute) grid information on urban areas, population, dwelling units, labor force, workplaces and commuting, as well as regional and provincial plans valid during the study period. The results show that the built-up area has been increasing during the period under review in all urban areas and their periphery, which also reflects the national development. The expansion of built-up area is likely to be the result of both population growth and land use management, which aims to consolidate the urban fabric and, on the other hand, to expand the peripheral areas of the built-up areas under growth pressure. The population has also increased in all research areas: among the age groups, especially those in the 30–49 age group, there has been a significant increase in the periphery of the urban areas under review, as has the number of families with children. An exception to this, however, is the peripheral areas of the Kajaani urban area, where both the population in the 30–49 age group and the number of families with children under the age of 18 have decreased during the period under review. Jobs have increased in the sparsely populated areas of the Turku, Tampere and Seinäjoki urban areas, but decreased significantly in the sparsely populated areas of the Kajaani urban area over the 25-year period under review. Land use planning and management in urban areas seems to play a key role in promoting a sustainable and cohesive community structure, and provincial and regional planning plays an important role in this.