Demokratian kouluun päässyt itänaapuri : Helsingin Sanomien välittämä kuva Neuvostoliiton ja Venäjän demokratiakehityksestä vuosina 1990–1992
Valtanen, Amanda (2020-03-02)
Demokratian kouluun päässyt itänaapuri : Helsingin Sanomien välittämä kuva Neuvostoliiton ja Venäjän demokratiakehityksestä vuosina 1990–1992
(02.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040710701
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040710701
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Helsingin Sanomien lukijoilleen Neuvostoliiton ja Venäjän demokratiakehityksestä vuosina 1990–1992 välittämää kuvaa. Tutkielmassa erittelen itänaapurin demokratisoitumisen käsittelyä lehdessä sisällönanalyysin avulla. Lehden välittämä kuva muodostui useiden kirjoittajien näkemysten kokonaisuudesta. Demokratiakeskustelun kautta muodostunut Venäjä-kuva alleviivasi itänaapurin erilaisuutta korostaessaan sen perinteisesti epädemokraattisena pidettyä poliittista kulttuuria.
Suhtautuminen Neuvostoliiton ja Venäjän demokratisoitumiseen oli kylmän sodan päättyessä lähtökohtaisesti hyvin positiivista ja Helsingin Sanomissa kehityksen jatkumista pidettiin toivottavana. Oikeanlaisen demokraattisen perinteen puuttuminen muodosti kuitenkin yhden merkittävistä huolenaiheista itänaapurin demokratisoitumisen jatkoa arvioitaessa. Neuvostoliitossa demokratia-sana oli määritelty tavalla, joka ei vastannut länsimaista demokratiakäsitystä.
Toisistaan eroavien demokratiakäsitysten olemassaolo tuli esille viimeistään Neuvostoliiton yhtenäisyyttä koskevien ongelmien kärjistyessä. Neuvostotasavaltojen itsenäistymisliikkeiden vahvistuminen esitettiin Helsingin Sanomissa demokratian välttämättömänä seurauksena. Maantieteellisen yhtenäisyyden lisäksi demokratia haastoi myös poliittisen yhtenäisyyden ihmisten jakautuessa sen ja vanhan järjestelmän kannattajiin. Helsingin Sanomissa toistui näkemys, jonka mukaan demokratia ja Neuvostoliitto olivat keskenään yhteensopimattomia.
Neuvostoliiton ja Venäjän vahvat johtajat Mihail Gorbatshov ja Boris Jeltsin nostettiin Helsingin Sanomissa demokratian edistäjiksi, mutta samalla myös sen suurimmiksi uhiksi. Vahvan johtajuuden korostaminen ei sopinut yhteen demokraattisen ihanteen kanssa. Ulkopuolisista toimijoista Helsingin Sanomat nosti esiin erityisesti Yhdysvaltain ja Suomen johtajien näkemykset. Yhdysvaltojen kommentit Neuvostoliiton ja Venäjän demokratisoitumisesta olivat hyvin optimistisia, kun Suomen valtiojohdon kannanottoja pidettiin huomattavan varovaisina.
Suhtautuminen Neuvostoliiton ja Venäjän demokratisoitumiseen oli kylmän sodan päättyessä lähtökohtaisesti hyvin positiivista ja Helsingin Sanomissa kehityksen jatkumista pidettiin toivottavana. Oikeanlaisen demokraattisen perinteen puuttuminen muodosti kuitenkin yhden merkittävistä huolenaiheista itänaapurin demokratisoitumisen jatkoa arvioitaessa. Neuvostoliitossa demokratia-sana oli määritelty tavalla, joka ei vastannut länsimaista demokratiakäsitystä.
Toisistaan eroavien demokratiakäsitysten olemassaolo tuli esille viimeistään Neuvostoliiton yhtenäisyyttä koskevien ongelmien kärjistyessä. Neuvostotasavaltojen itsenäistymisliikkeiden vahvistuminen esitettiin Helsingin Sanomissa demokratian välttämättömänä seurauksena. Maantieteellisen yhtenäisyyden lisäksi demokratia haastoi myös poliittisen yhtenäisyyden ihmisten jakautuessa sen ja vanhan järjestelmän kannattajiin. Helsingin Sanomissa toistui näkemys, jonka mukaan demokratia ja Neuvostoliitto olivat keskenään yhteensopimattomia.
Neuvostoliiton ja Venäjän vahvat johtajat Mihail Gorbatshov ja Boris Jeltsin nostettiin Helsingin Sanomissa demokratian edistäjiksi, mutta samalla myös sen suurimmiksi uhiksi. Vahvan johtajuuden korostaminen ei sopinut yhteen demokraattisen ihanteen kanssa. Ulkopuolisista toimijoista Helsingin Sanomat nosti esiin erityisesti Yhdysvaltain ja Suomen johtajien näkemykset. Yhdysvaltojen kommentit Neuvostoliiton ja Venäjän demokratisoitumisesta olivat hyvin optimistisia, kun Suomen valtiojohdon kannanottoja pidettiin huomattavan varovaisina.