"Siellä vois olla rauhassa" : Kodin merkitys yksin alaikäisenä turvapaikkaa hakeneiden nuorten aikuisten arjessa

Abstract

Pro gradu -tutkielman aiheena on yksin alaikäisenä turvapaikkaa hakeneiden nuorten aikuisten kokemukset kodista ja sen merkityksistä itsenäistymisen ja omaan kotiin muuttamisen vaiheissa. Tutkielmassa tarkastelen kodin henkilökohtaisesti määrittyviä suhteita, kuten suhdetta tilaan ja paikkaan sekä niissä vallitseviin sosiaalisiin suhteisiin. Tärkeänä näkökulmana kodin merkitysten hahmottumisessa ovat nuorten kuulumisen kokemukset, jotka hahmottuvat siinä yhteiskunnallisessa ja maahanmuuttopoliittisessa kontekstissa, missä yksin maahan tullut nuori omaa kotiaan Suomeen muokkaa. Tutkielman tavoitteena on saada lisää kokemustietoa yksin maahan tulleiden aikuistuvien nuorten arjesta ja kodin merkityksistä arjen osana.

Tutkielma kiinnittyy laadulliseen tutkimukseen ja fenomenologis-hermeneuttiseen tieteenperinteeseen. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmen yksin alaikäisenä tulleen nuoren aikuisen haastattelusta. Haastattelut tehtiin keväällä ja kesällä 2019. Niissä sovellettiin kerronnallisen haastattelun sekä teemahaastattelun keinoja, joilla pyrittiin nuorten kotiin ja oman kodin rakentumiseen liittyvän kokemustiedon keräämiseen. Haastattelut on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Yksin alaikäisenä tulleet nuoret aikuiset määrittävät kodin tärkeäksi omaan hyvinvointiin vaikuttavaksi paikaksi. Oma koti merkityksellistyi suhteessa aikaisempaan elämään ja siinä koettuihin menetyksiin. Kodin rakentuminen Suomeen merkitsi nuorille mahdollisuutta omannäköisen elämän tavoittelemiseen. Koti rakentui turvassa olemisen, rauhan, vapauden, yksinäisyyden, työn ja opiskeluiden sekä sosiaalisten suhteiden kautta omanlaiseksi, jatkuvasti uudelleenmuokkautuvaksi tilaksi. Kuulumista rakennettiin itse aktiivisesti opiskeluissa, töissä, sosiaalisissa suhteissa ja sinnikkyydessä omien tavoitteiden eteen työskentelemällä. Oman kodin rakentumisen vaiheissa oli silti jatkuvasti läsnä epävarmuus tulevaisuudesta ja siitä, saavatko nuoret jäädä Suomeen asumaan.

Yksin tulleita nuoria tulisi tukea sekä konkreettisesti että psykososiaalisen tuen keinoin nykyistä enemmän heidän itsenäistymisessään ja aikuisuuteen siirtymisessä. Asumisen ratkaisuja tulisi miettiä niin, että nuorille mahdollistuisi pysyvämpien ihmissuhteiden säilyminen ja uusien asumisratkaisujen vaihtoehdot. Yksin tulleiden itsenäistymisen olosuhteisiin tulisi puuttua niin, että yksinäisyys ja jatkuvassa epävarmuudessa eläminen helpottuisivat. Näin heidän toimijuutensa ja osallisuutensa oman elämänsä rakentajina vahvistuisivat. Tutkielma hyödyttää esimerkiksi yksin maahan tulleiden nuorten kanssa työskenteleviä sosiaalialan ammattilaisia.