Eturauhassyöpäpotilaiden aktiiviseurannan toteutus Tyksin alueella vuosina 2010-2017
Harikkala, Veli-Matti (2020-03-31)
Eturauhassyöpäpotilaiden aktiiviseurannan toteutus Tyksin alueella vuosina 2010-2017
(31.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040710704
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040710704
Tiivistelmä
Aktiiviseuranta on viime vuosina yleistynyt matalan riskin eturauhassyövän hoitomuotona. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään Tyksin alueella aktiiviseurantaan päätyneiden eturauhassyöpäpotilaiden seurannan yleistä toteutusta. Tämä tehtiin tarkastelemalla, millä keinoilla ja kuinka tiheästi potilaiden syövän etenemistä seurattiin, mitkä muut tekijät vaikuttivat seurantaan ja mitkä olivat lopulta seurannan päättymiseen ja aktiivihoitoon johtaneita tekijöitä. Lisäksi katsottiin seurannasta vastaavien urologien eroja seurantojen kestossa sekä aktiiviseuranta- ja aktiivihoitopäätöksissä.
Aineistona oli kaikki vuosina 2010-2017 Tyksissä eturauhassyöpädiagnoosin saaneet potilaat. Tutkimus tehtiin retrospektiivisesti potilaiden sairaskertomusten pohjalta. Kaikki potilaat jaettiin manuaalisesti ensin eri hoitomodaliteetteihin, ja näistä aktiiviseurantapotilaat valikoitiin lisätarkasteluun.
Aktiiviseuranta on Tyksin kolmanneksi yleisin eturauhassyövän hoitomodaliteetti ja uusien potilaiden määrä on kasvanut tarkasteluajan alusta n. 50 %. Potilaat kävivät ensimmäisenä seurantavuotena kontrollikäynneillä n. 4-6 kuukauden välein ja ensimmäisen vuoden jälkeen n. puolelta otettiin uudet koepalat. 5-ARI lääkkeen käyttö seurannan aikana oli yleistä ja se viivytti aktiivihoitoon siirtymistä verrattuna lääkettä käyttämättömiin. Yleisimmät aktiivihoitoon siirtymisen syyt olivat Gleason-pisteiden nousu ja PSA:n nousu. Pelkän yksittäisen seurannassa käytettävän muuttujan arvon sijaan urologit ottivat kuitenkin huomioon kunkin potilaan kokonaistilanteen seurannan jatkosta tai hoitoon siirtymisestä päättäessään.
Kerättyjen tietojen perusteella Tyksin urologit noudattavat kliinisessä työssään hyvin suomalaisia sekä eurooppalaisia aktiiviseurantasuosituksia. Eri urologien aktiiviseurantapotilaiden seuranta-ajat kuitenkin vaihtelivat suuresti, mutta ei tilastollisesti merkittävällä tavalla. Lisäksi suurin osa aktiiviseurantapotilaista oli keskittynyt pääasiassa vain tietyille harvoille urologeille. Mahdollinen syy tähän voisi olla, että näille urologeille on jo aiempien vastaavien potilaskontaktien myötä ehtinyt kertyä kokemusta ja osaamista aktiiviseurantaan liittyen. Tällöin seurannan harkinta ja aloittaminen uudelle eturauhassyöpäpotilaalle on heille helpompaa kuin vähemmän kokeneille kollegoille.
Aineistona oli kaikki vuosina 2010-2017 Tyksissä eturauhassyöpädiagnoosin saaneet potilaat. Tutkimus tehtiin retrospektiivisesti potilaiden sairaskertomusten pohjalta. Kaikki potilaat jaettiin manuaalisesti ensin eri hoitomodaliteetteihin, ja näistä aktiiviseurantapotilaat valikoitiin lisätarkasteluun.
Aktiiviseuranta on Tyksin kolmanneksi yleisin eturauhassyövän hoitomodaliteetti ja uusien potilaiden määrä on kasvanut tarkasteluajan alusta n. 50 %. Potilaat kävivät ensimmäisenä seurantavuotena kontrollikäynneillä n. 4-6 kuukauden välein ja ensimmäisen vuoden jälkeen n. puolelta otettiin uudet koepalat. 5-ARI lääkkeen käyttö seurannan aikana oli yleistä ja se viivytti aktiivihoitoon siirtymistä verrattuna lääkettä käyttämättömiin. Yleisimmät aktiivihoitoon siirtymisen syyt olivat Gleason-pisteiden nousu ja PSA:n nousu. Pelkän yksittäisen seurannassa käytettävän muuttujan arvon sijaan urologit ottivat kuitenkin huomioon kunkin potilaan kokonaistilanteen seurannan jatkosta tai hoitoon siirtymisestä päättäessään.
Kerättyjen tietojen perusteella Tyksin urologit noudattavat kliinisessä työssään hyvin suomalaisia sekä eurooppalaisia aktiiviseurantasuosituksia. Eri urologien aktiiviseurantapotilaiden seuranta-ajat kuitenkin vaihtelivat suuresti, mutta ei tilastollisesti merkittävällä tavalla. Lisäksi suurin osa aktiiviseurantapotilaista oli keskittynyt pääasiassa vain tietyille harvoille urologeille. Mahdollinen syy tähän voisi olla, että näille urologeille on jo aiempien vastaavien potilaskontaktien myötä ehtinyt kertyä kokemusta ja osaamista aktiiviseurantaan liittyen. Tällöin seurannan harkinta ja aloittaminen uudelle eturauhassyöpäpotilaalle on heille helpompaa kuin vähemmän kokeneille kollegoille.