Verkkovälitteisyyden vaikutukset taiteen vuorovaikutusprosesseihin
Oikarinen, Sanna (2020-03-05)
Verkkovälitteisyyden vaikutukset taiteen vuorovaikutusprosesseihin
(05.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040710707
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040710707
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena on taiteen vuorovaikutusprosessit verkkovälitteisessä taiteessa verrattuna perinteisempiin taiteen kulutusmuotoihin. Tarkastelen aihetta etenkin taiteilijan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäni on fenomenologis-hermeneuttinen, ja tutkimusaineistoksi olen kerännyt haastatteluja Kansallisgallerian kokoelmasivustolla julkaistuilta taiteilijoilta. Aineistonani olen käyttänyt myös aiemmin kandidaatin tutkielmani yhteydessä tekemääni kyselytutkimusta, joka oli suunnattu taiteen yleisölle. Kyselyssä selvitin yleisön kokemuksia ja odotuksia verkkovälitteisestä taiteesta ja elävän taiteen saavutettavuudesta.
Tutkimuksen olen jäsennellyt taiteen neliportaisen vuorovaikutusprosessin mukaan. Taiteilija, teos, yleisö ja paikka ovat jatkuvassa ja erottamattomassa vuorovaikutuksessa keskenään. Ne muodostavat samalla tutkimukseni raamit digitaalisen kulttuurin viitekehyksessä. Hyödynnän aiempaa tutkimusta muun muassa taiteen, yleisötutkimuksen, sosiologian ja mediatutkimuksen kentiltä. Analysoin keräämääni haastatteluaineistoa jokaisessa nelikentän osiossa ja hyödynsin myös aiempaa kyselyaineistoani analyysissäni soveltuvin osin.
Tutkielman tuloksena selkeimmin tuli ilmi, että taiteilijat eivät koe taiteen verkkovälitteisyyttä uhkana perinteisille taiteen kuluttamisen tavoille, vaan pikemminkin arkistointityökaluna ja apuvälineenä työnsä tunnetuksi tekemisessä. Museoiden julkaisemat kokoelmat toimivat taiteilijoille lähinnä dokumentaationa omista teoksistaan museoiden kokoelmissa. Toisaalta instituution tunnustama taiteilijuus ja teosten julkaisu arvostetun taideinstituution sivuilla koettiin kunnia-asiaksi. Verkkovälitteisen taiteen eri kanavilla taiteilijat näkivät eroavaisuuksia kattavuudessa, toimivuudessa ja tiedonvälityksen saavuttamassa yleisössä. Myös perinteisempiä medioita, kuten sanomalehtiä, arvostettiin edelleen vähintääkin yhtä korkealle kuin verkkoa.
Tutkimuksen olen jäsennellyt taiteen neliportaisen vuorovaikutusprosessin mukaan. Taiteilija, teos, yleisö ja paikka ovat jatkuvassa ja erottamattomassa vuorovaikutuksessa keskenään. Ne muodostavat samalla tutkimukseni raamit digitaalisen kulttuurin viitekehyksessä. Hyödynnän aiempaa tutkimusta muun muassa taiteen, yleisötutkimuksen, sosiologian ja mediatutkimuksen kentiltä. Analysoin keräämääni haastatteluaineistoa jokaisessa nelikentän osiossa ja hyödynsin myös aiempaa kyselyaineistoani analyysissäni soveltuvin osin.
Tutkielman tuloksena selkeimmin tuli ilmi, että taiteilijat eivät koe taiteen verkkovälitteisyyttä uhkana perinteisille taiteen kuluttamisen tavoille, vaan pikemminkin arkistointityökaluna ja apuvälineenä työnsä tunnetuksi tekemisessä. Museoiden julkaisemat kokoelmat toimivat taiteilijoille lähinnä dokumentaationa omista teoksistaan museoiden kokoelmissa. Toisaalta instituution tunnustama taiteilijuus ja teosten julkaisu arvostetun taideinstituution sivuilla koettiin kunnia-asiaksi. Verkkovälitteisen taiteen eri kanavilla taiteilijat näkivät eroavaisuuksia kattavuudessa, toimivuudessa ja tiedonvälityksen saavuttamassa yleisössä. Myös perinteisempiä medioita, kuten sanomalehtiä, arvostettiin edelleen vähintääkin yhtä korkealle kuin verkkoa.