Hampaaton kälättäjä ja pynttäytynyt salikissa : Muija ja mimmi semanttisessa vertailussa taustoiltaan erilaisten informanttien kielenkäytössä

Abstract

Pro gradu -tutkimukseni päämääränä on selvittää mimmi- ja muija-substantiivien semanttisia samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia taustoiltaan erilaisten informanttien kielenkäytössä. Tavoitteenani on tarkastella eri ikäluokkia sekä sukupuolia edustavien informanttien idiolekteja sekä huomioida tutkimuksessani myös informanttien murrealueet ja sosioekonomiset asemat. Tavoitteeni on selvittää, millaisia mimmin ja muijan käyttökontekstit ovat eri informanttiryhmien välillä sekä millaisia konnotaatioita mimmiin ja muijaan liitetään eritaustaisten informanttien idiolekteissa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen Webropol-kyselylomakkeen avulla loppuvuonna 2019. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 1238 informanttia ympäri Suomea. Kyselyyn vastanneet informantit ovat taustoiltaan hyvin heterogeenisia, ja informantteja on useasta sosioekonomisesta ryhmästä sekä jokaiselta Suomen murrealueelta. Tutkimusaineistoon hyväksyttiin vastauksista yhteensä 1212 kappaletta. Hyväksytyksi tullakseen informanttien oli oltava äidinkielisiä suomen kielen puhujia. Aineisto analysoitiin sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Kyselyyn vastanneiden informanttien vastauksista selvisi, että mimmin ja muijan käyttö varioi odotetusti sekä sukupuoli- että ikäryhmittäin. Variaatiota on sekä käyttökonteksteissa että mimmi- ja muija-substantiiveihin liitettävissä konnotaatioissa eri ikä- ja sukupuoliryhmien kesken. Tutkimuksen mukaan hajontaa on myös murrealueittain sekä sosioekonomisten ryhmien välillä. Muija koetaan naisinformanttien keskuudessa keskimäärin miesinformantteja negatiivisemmaksi ilmaukseksi. Nuoremmat informanttiryhmät mieltävät muijan vanhempia verrokkiryhmiään neutraalimmaksi nimitykseksi. Myös mimmi määritellään mies- ja naisinformanttien kesken toisistaan selvän poikkeavasti: miesinformantit yhdistävät mimmiin naisinformantteja huomattavasti useammin seksuaalisen mielleyhtymän, kun taas naiset kuvaavat mimmiä keskimäärin positiivisten luonteenpiirteiden, kuten sisukkuuden tai energisyyden, kautta. Tutkimuksessa selvisi, että murrealueittain sekä mimmi että muija varioivat odotettua vähemmän. Eroavaisuuksia on kuitenkin löydettävissä, ja esimerkiksi Peräpohjan murteiden puhujien keskuudessa muija koetaan huomattavasti muita murrealueita positiivisempana sanana. Mimmi sen sijaan nähdään positiivisimpana sanana pääkaupunkiseudun murteiden alueella. Myös sosioekonomisten ryhmien välillä on arvattavissa olevaa variaatiota: kun mimmin kokevat positiivisimmaksi ammattikorkeakoulutaustaiset informantit, mieltävät peruskoulutaustaiset informantit mimmin negatiivisimmaksi sanaksi. Muijaa positiivisimpana sanana pitävät peruskoulutaustaiset informantit ja negatiivisimpana yliopistotaustaiset informantit. Tutkimukseni perusteella syntyy tarvetta jatkotutkimukselle, jossa mimmiä ja muijaa tarkasteltaisiin laajemmin myös suomea toisena kielenään puhuvien sekä muita sukupuolia edustavien informanttien näkökulmasta. Mimmin ja muijan käyttökonteksti ja konnotaatio vaihtelevat huomattavasti sukupuolesta ja ikäryhmästä toiseen, joten olisi myös mielekästä tutkia tarkemmin kyseisten substantiivien puhekielistä käyttöä ja variaatiota tietyin aikavälein.