Elämän merkityksellisyys sub specie aeternitatis: Spinozan, Wittgensteinin ja Camus'n ikuisuuden näkökulmat
Niemi, Sari (2020-03-21)
Elämän merkityksellisyys sub specie aeternitatis: Spinozan, Wittgensteinin ja Camus'n ikuisuuden näkökulmat
(21.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041516654
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041516654
Tiivistelmä
Käsittelen tässä tutkielmassa elämän merkityksellisyyttä ikuisuuden näkökulmasta eli sub specie aeternitatis -näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenäni pohdin, millainen merkityksellisyyden kokemus elämälle syntyy, kun sitä tarkastellaan ikuisuuden näkökulman kautta. Työssäni tulen käsittelemään elämän merkityksellisyyden kokemusta Baruch Spinozan, Ludwig Wittgensteinin sekä Albert Camus’n teorioiden pohjalta. Spinoza tarjoaa metafyysisen, kosmisen, Wittgenstein rajatun metafyysisen, solipsistisen, ja Camus empiirisen näkökulman merkityksellisyyden kokemiseen.
Spinozan mukaan sub specie aeternitatis on näkökulma, jonka kautta ääretön olemassaolo voidaan ymmärtää. Olemme kaikki osa ääretöntä olemassaoloa; täydellistä olentoa, jota Spinoza kutsuu Jumalaksi. Merkitys elämälle syntyy oman asemansa tiedostuksesta osana tätä olemassaoloa. Wittgensteinin sub specie aeternitatis on näkökulma, joka näkee maailman rajattuna kokonaisuutena. Hän kuvaa ikuisuutta ajattomana nykyhetkenä. Merkityksellisyys syntyy siitä kokemuksesta, että maailma koetaan merkityksellisenä rajattuna kokonaisuutena. Camus taas tarjoaa merkityksellisyyden kokemiseksi tietynlaisen absurdiuden, joka on hyväksyvä kokemus maailmasta vailla kokemusta tulevaisuudesta tai menneisyydestä – vailla toivoa tai nostalgiaa. Kapina on Camus’lle tärkeä käsite absurdiuden hyväksymisen kannalta. Esitän, että tämän absurdiuden näkökulman voisi nähdä myös ajattomana sub specie aeternitatis -näkökulmana.
Ennen Spinozaan, Wittgensteiniin sekä Camus’hun perehtymistä käsittelen sub specie aeternitatisin yleisesti. Toisin kuin käsitteen kehittäjä Spinoza itse esittää, näkökulman on nähty johtavan pessimistiseen lopputulokseen elämän merkityksellisyydestä, sillä jotkut esimerkiksi näkevät luonnon spinozalaisittain käsitettynä poistavan heidän yksilöllisyyden tunteensa. Esittelen myös ikuisuuden näkökulmasta vastakkaisen näkökulman, sub specie humanitatis -näkökulman. Tämän näkökulman mukaan merkityksellisyyden kokemus on subjektiivista ilman laajempaa kokonaisuuden kautta tarkastelua.
Spinozan mukaan sub specie aeternitatis on näkökulma, jonka kautta ääretön olemassaolo voidaan ymmärtää. Olemme kaikki osa ääretöntä olemassaoloa; täydellistä olentoa, jota Spinoza kutsuu Jumalaksi. Merkitys elämälle syntyy oman asemansa tiedostuksesta osana tätä olemassaoloa. Wittgensteinin sub specie aeternitatis on näkökulma, joka näkee maailman rajattuna kokonaisuutena. Hän kuvaa ikuisuutta ajattomana nykyhetkenä. Merkityksellisyys syntyy siitä kokemuksesta, että maailma koetaan merkityksellisenä rajattuna kokonaisuutena. Camus taas tarjoaa merkityksellisyyden kokemiseksi tietynlaisen absurdiuden, joka on hyväksyvä kokemus maailmasta vailla kokemusta tulevaisuudesta tai menneisyydestä – vailla toivoa tai nostalgiaa. Kapina on Camus’lle tärkeä käsite absurdiuden hyväksymisen kannalta. Esitän, että tämän absurdiuden näkökulman voisi nähdä myös ajattomana sub specie aeternitatis -näkökulmana.
Ennen Spinozaan, Wittgensteiniin sekä Camus’hun perehtymistä käsittelen sub specie aeternitatisin yleisesti. Toisin kuin käsitteen kehittäjä Spinoza itse esittää, näkökulman on nähty johtavan pessimistiseen lopputulokseen elämän merkityksellisyydestä, sillä jotkut esimerkiksi näkevät luonnon spinozalaisittain käsitettynä poistavan heidän yksilöllisyyden tunteensa. Esittelen myös ikuisuuden näkökulmasta vastakkaisen näkökulman, sub specie humanitatis -näkökulman. Tämän näkökulman mukaan merkityksellisyyden kokemus on subjektiivista ilman laajempaa kokonaisuuden kautta tarkastelua.