Valtioiden ja yritysten luottoriskin arviointi luottoriskijohdannaisen avulla perinteisen luottoluokituksen sijaan

Abstract

Valtioiden ja yritysten luottoriskiä arvioidaan usein luottoluokituksien avulla. Finanssikriisin puhjettua kuitenkin huomattiin, että luottoluokitukset olivat pahasti jäljessä markkinoiden kehityksestä. Sijoittajat alkoivat etsiä vaihtoehtoisia tapoja valtioiden ja yritysten luottoriskin arvioimiseen. CDS:ien (Credit Default Swap) eli luottoriskijohdannaisten huomattiin näyttävän reaaliaikaisen markkinapohjaisen arvion kohteen luottoriskistä, vaikka niiden alkuperäinen tehtävä on antaa suoja tapauksissa, jossa velan takaisinmaksu laiminlyödään. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, miten CDS-sopimukset soveltuvat valtioiden ja yritysten luottoriskin arvioimiseen, ja voidaanko niitä käyttää vaihtoehtona luottoluokituksille. Lisäksi tutkitaan, miten luottoluokitukset ja CDS-sopimusten hinnat muodostuvat, sekä ovatko ne olleet eriäväisiä, ja miten ne ovat reagoineet markkinamuutoksiin.

Tutkielma suoritetaan käsiteanalyyttisella tutkimusotteella, jossa aineistona käytetään kuutta eri tutkimusartikkelia. Useassa tutkimuksessa kehitetään CDS-pohjainen luokitus, jota vertaillaan S&P:n, Moody’sin ja Fitchin luottoluokituksiin. CDS-hajontojen havaitaan ennustavan luottoluokitusmuutokset jopa useita kuukausia etukäteen noin 60 prosentin todennäköisyydellä. Joissain tilanteissa luottoluokitukset ovat olleet yhtäläisiä CDS-hajontojen kanssa. Niiden eroavaisuus on suurimmillaan silloin, kun valtion tai yrityksen luottokelpoisuus heikkenee. Yhdessä tutkimuksessa havaitaan, että luottoluokitusmuutokset vaikuttavat puolestaan CDS-hajontoihin. Täten ne saattavat olla hyvinkin vuorovaikutteisia keskenään.

Luottoluokituslaitokset arvioivat kohteen luottoriskin omalla laadullisella kartoituksellaan, jota on hankalampaa täysin verrata CDS-sopimusten määrälliseen informaatioon kohteen luottoriskistä. Virastot päivittävät luokituksia harvoin, ja ne ovat melko subjektiivisia, sillä ne saattavat erota toisten laitosten luokituksista. Jos luokituksen tilaaja ei ole tyytyväinen saamaansa luokitukseen, se voidaan jättää julkaisematta, tai tilaaja voi palkata toisen laitoksen tavoitellen parempaa luokitusta. Tutkimustulokseksi voidaan todeta, että CDS-sopimukset sopivat valtion tai yrityksen luottoriskin arvioimiseen hyvin, sillä ne reagoivat markkinoihin nopeammin kuin luottoluokitukset. Kohteen luottoriskin arvioimisessa kannattaa käyttää CDS-hajontoja joko yksinään, tai yhdessä luottoluokituksen kanssa. Pelkkä luottoluokitus ei välttämättä kerro, mikä on valtion tai yrityksen todellinen luottoriski.