Geneettisen tiedon EU-oikeudellinen luonne

Abstract

Tutkielman aiheena on geneettisen tiedon hyödyntämistä ja käsittelyä koskevan EU-lainsäädännön tarkastelu. Tarkoituksena on selvittää, miten geneettisen tiedon hyödyntämistä ja käsittelyä koskevassa sääntelyssä EU-oikeudessa on onnistuttu sovittamaan yhteen sisämarkkina-, terveydensuojelu- ja perusoikeusnäkökohdat. Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja siinä tarkastellaan EU:n toimivaltaa sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan koskevaa SEUT 114 artiklaa, kansanterveyttä koskevaa SEUT 168 artiklaa sekä geneettisen tiedon hyödyntämiseen ja käsittelyyn liittyviä perusoikeuksia, jotta voidaan luoda kuva siitä, missä puitteissa geneettisen tiedon hyödyntämistä ja käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä voidaan antaa. Tämän jälkeen tutkimuksessa analysoidaan in vitro -diagnostiikkaan käytettäviä lääkinnällisiä laitteita koskevaa asetusta, bioteknologiadirektiiviä ja EU:n yleistä tietosuoja-asetusta niiden geneettisen tiedon hyödyntämistä ja käsittelyä koskevien säännösten osalta.

Toimivaltatarkastelun perusteella EU:n on mahdollista antaa terveydensuojeluun ja geneettisen tiedon hyödyntämiseen ja käsittelyyn liittyvää lainsäädäntöä SEUT 114 artiklan perusteella, sillä unionin kaikkia toimenpiteitä velvoittaa ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu, jolloin terveydensuojelu on sisäänrakennettuna sisämarkkinalainsäädäntöön. SEUT 168 artiklan perusteella EU:n toimivalta on lähinnä jäsenvaltioita tukevaa. Myös kaikki tutkitut säädökset perustuvat SEUT 114 artiklaan, jolloin sisämarkkinanäkökohdat ovat vastakkain etenkin perusoikeuksien kanssa. Perusoikeudet, etenkin ihmisarvon kunnioitus on vahva periaate EU:ssa ja se rajoittaa tutkittujen säädösten sisältöä. Säädöksillä pyritään takaamaan myös henkilöiden itsemääräämisoikeus. Sisämarkkina-, terveydensuojelu- ja perusoikeusnäkökohdista perusoikeudet nousevat esiin vahvimpina.