Intraoraaliröntgenkuvien kuvanlaatu Turun kaupungin hyvinvointitoimialan opetushammashoitolassa

Abstract

Intraoraaliröntgenkuvat ovat tärkeä tuki hammaslääkärin kliiniselle tutkimukselle. Vuosittain Suomessa tehdään noin 2,3 miljoonaa intraoraaliröntgentutkimusta. Intraoraalikuvausmenetelmiä ovat periapikaali- (PEAP-), bite wing- (BW-) ja okklusaaliröntgenkuvaukset. Jotta röntgenkuvat olisivat mahdollisimman hyödyllisiä, niiden tulee olla mahdollisimman laadukkaita, sillä huonolaatuisista röntgenkuvista voi jäädä diagnostiikan kannalta olennaisia asioita huomaamatta.

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Turun yliopiston hammaslääketieteen kandidaattien kliinisen hoitoharjoittelun aikana ottamien PEAP- ja BW-röntgenkuvien kuvanlaatua ja kirjauskäytäntöjä sekä lausuntojen kirjallista dokumentointia Turun kaupungin hyvinvointitoimialan opetushammashoitolassa. Tutkimusaineisto koostui 100 PEAP- ja 100 BW-röntgenkuvasta, jotka olivat 3., 4., ja 5. vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoiden aikavälillä 1.9.2018 - 31.10.2018 ottamia.

PEAP-röntgenkuvista diagnostisiksi arvioitiin 83 % ja BW-röntgenkuvista 98 %. PEAP-röntgenkuvista oli uusittu 8 % ja BW-röntgenkuvista 1 %. PEAP-röntgenkuvissa eniten virheitä esiintyi säteilykeilan horisontaalisessa ja vertikaalisessa suuntauksessa. Lisäksi havaittiin kuva-artefakteja. BW-röntgenkuvien tyypillisimmät virheet olivat riittämättömän kuva-alan lisäksi vähäinen kontrasti ja tummuus sekä alveoliluun määrä röntgenkuvassa ja kuva-artefaktit. Eri vuosikurssien ottamien BW- ja PEAP-röntgenkuvien välillä ei esiintynyt merkittävää eroa kuvanlaadussa. Röntgentutkimuksen kuvausindikaatio oli kirjattu potilaan tietoihin 57 %:ssa PEAP-röntgenkuvista ja 68 %:ssa BW-röntgenkuvista. PEAP-röntgenkuvien lausunto oli kirjallisesti dokumentoitu 29 %:ssa ja BW-röntgenkuvissa 79 %:ssa.

Ei-diagnostisten PEAP-röntgenkuvien määrä ylitti Euroopan komission suositteleman 10 %:n rajan. Kuvanlaadullisten virheiden ja ei-diagnostisten röntgenkuvien määrää saataisiin pienennettyä parantamalla kuvareseptorin asettelua ja röntgenputken suuntausta sekä PEAP- että BW-röntgenkuvissa. BW-kuvauksessa ohjausrenkaan käyttö kuvalevynpidikkeessä auttaisi röntgenputken suuntauksessa ja parantaisi kuvanlaatua. Röntgenkuvissa esiintyvien artefaktien määrää voisi vähentää tekemällä säännöllistä kuvalevyjen kunnon laadunvalvontaa. Lisäksi kuvanlaadullisia ominaisuuksia voitaisiin PEAP- ja BW-röntgenkuvissa parantaa optimoimalla kuvausarvoja. Kuvausindikaatioiden ja röntgenlausuntojen kirjallisen dokumentoinnin tarkastaminen sairauskertomuksesta tulisi ottaa osaksi opiskelijan kliinistä ohjausprosessia.