Lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Tavanomaisen kasvatuksen ja pahoinpitelyn välinen rajanveto.
Puska, Henna (2020-03-20)
Lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Tavanomaisen kasvatuksen ja pahoinpitelyn välinen rajanveto.
(20.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041719062
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041719062
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tutkimusmenetelmä on lainoppi, jonka avulla olen tulkinnut ja systematisoinut oikeudellista lähdemateriaalia ja esittänyt eri argumentteja ja ratkaisuvaihtoehtoja tutkimuskysymyksiini. Kirjallisuuden ohella tärkeimpinä lähteinä ovat olleet eri hallitukset esitykset, perustuslakivaliokunnan lausunnot, eri tutkimukset sekä oikeustapaukset.
Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten voidaan tulkita ja määritellä lapsen tavanomaisen kasvatuksen ja pahoinpitelyn välistä rajanvetoa, sekä millaisena perusoikeutena lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen näyttäytyy näissä rajanvetotilanteissa. Tutkimukseni on osoittanut rajojen olevan tilannesidonnaisia, jotka ovat riippuvaisia vallitsevista kasvatuskäsityksistä, yksittäistapauksen olosuhteista ja osittain tulkitsijan arvostuksista.
Ruumiillisen koskemattomuuden asema ihmisen perusoikeutena asettaa siihen puuttumiselle korkean kynnyksen. Tutkielmani on osoittanut lapsen ruumiillisen koskemattomuuden olevan aikuisen perusoikeutta heikompi ja lasten kurittamista perustellaan edelleen kasvatuksellisilla syillä. Toisaalta ongelma on syvemmällä yhteiskunnassa, sillä lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on osittain piilorikollisuutta, joka on verhoutunut perhe-elämän suojan taakse.
Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten voidaan tulkita ja määritellä lapsen tavanomaisen kasvatuksen ja pahoinpitelyn välistä rajanvetoa, sekä millaisena perusoikeutena lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen näyttäytyy näissä rajanvetotilanteissa. Tutkimukseni on osoittanut rajojen olevan tilannesidonnaisia, jotka ovat riippuvaisia vallitsevista kasvatuskäsityksistä, yksittäistapauksen olosuhteista ja osittain tulkitsijan arvostuksista.
Ruumiillisen koskemattomuuden asema ihmisen perusoikeutena asettaa siihen puuttumiselle korkean kynnyksen. Tutkielmani on osoittanut lapsen ruumiillisen koskemattomuuden olevan aikuisen perusoikeutta heikompi ja lasten kurittamista perustellaan edelleen kasvatuksellisilla syillä. Toisaalta ongelma on syvemmällä yhteiskunnassa, sillä lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on osittain piilorikollisuutta, joka on verhoutunut perhe-elämän suojan taakse.