Yritysvastuu ja aggressiivinen verosuunnittelu : Empiirinen tutkimus Suomen, Ruotsin ja Tanskan markkinoilla
Hujanen, Meeri (2020-03-31)
Yritysvastuu ja aggressiivinen verosuunnittelu : Empiirinen tutkimus Suomen, Ruotsin ja Tanskan markkinoilla
(31.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041719034
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041719034
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan yritysvastuun ja aggressiivisen verosuunnittelun välistä yhteyttä. Tutkimuksen kohteena ovat vuosina 2015–2018 Suomen, Ruotsin ja Tanskan markkinoilla toimineet yritykset. Yritysvastuun ja aggressiivisen verosuunnittelun välisen yhteyden lisäksi tutkielmassa analysoidaan tarkemmin, onko jollakin yritysvastuun kolmesta ulottuvuudesta, ympäristöllisellä, sosiaalisella tai taloudellisella vastuullisuudella vaikutusta aggressiivisen verosuunnittelun määrään. Lisäksi käytettyjen kontrollimuuttujien avulla tutkittaan, millä muilla tekijöillä voi olla vaikutusta yritysten harjoittaman aggressiivisen verosuunnittelun määrään. Aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaisia verovelvollisen tekemiä järjestelyitää, joiden voidaan sanoa noudattavan lain kirjainta, mutta olevan lain hengen vastaisia. Näiden järjestelyiden pääasiallisena tarkoituksena voidaan ajatella olevan maksettavaksi tulevien verojen pienentäminen.
Tutkielmassa asetetaan neljä hypoteesia, jotka pohjautuvat oletuksiin siitä, millainen vaikutus yritysvastuulla tai sen ulottuvuuksiin sisältyvillä tekijöillä voisi olla aggressiivisen verosuunnittelun määrään sekä aiemmissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Tutkielmassa testattavan päähypoteesin mukaan yritysvastuullisuudessa menestyvät yritykset harjoittavat vähemmän aggressiivista verosuunnittelua. Asetettuja hypoteeseja testataan regressioanalyysin avulla. Tutkielmassa käytetty regressiomalli ja regressiomuuttujat pohjautuvat aiempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Aggressiivisen verosuunnittelun mittarina käytetään yritysten efektiivistä veroastetta, joka kertoo, kuinka monta prosenttia tuloksestaan yritys on maksanut yhteisöveroja. Yritysvastuuta puolestaan mitataan yritysten saamilla ESG-pisteytyksillä. Regressiomalliin on lisätty myös muuttujia, joilla kontrolloidaan esimerkiksi yrityksen kokoa, velkaantuneisuutta ja pääomantuottoa. Regressioanalyysia varten tarvittava aineisto ja ESG-pisteytykset on kerätty Thomson Reutersin Eikon-tietokannasta.
Tehdyn tutkimuksen perusteella aggressiivisen verosuunnittelun ja yritysvastuun välillä havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys, kun aggressiivisen verosuunnittelun mittarina käytetään yritysten efektiivistä veroastetta. Tämän havaitun yhteyden mukaan yritykset, jotka menestyvät yritysvastuullisuusmittauksissa, harjoittavat vähemmän aggressiivista verosuunnittelua. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia, jolloin tässä tutkielmassa saadut tulokset saavat tukea niistä. Tarkasteltaessa yritysvastuun osa-alueiden vaikutusta tarkemmalla tasolla havaittiin, että hyvä menestyminen yritysvastuun hallintotapaa ja taloudellista vastuullisuutta mittaavissa osa-alueissa vähentää aggressiivisen verosuunnittelun määrää. Sosiaalisella tai ympäristöllisellä vastuullisuudella ei havaittu olevan samankaltaista vaikutusta aggressiivisen verosuunnittelun määrään. Yritysvastuun lisäksi kontrollimuuttujista etenkin yrityksen koolla sekä pääomavaltaisuudella havaittiin olevan yhteys aggressiivisen verosuunnittelun määrään.
Saatujen tutkimustulosten perusteella todettiin, että yritysvastuun ja aggressiivisen verosuunnittelun välillä on yhteys, jonka mukaan harjoitetun aggressiivisen verosuunnittelun määrä vähenee kun yritysten havaittu yritysvastuullisuus paranee. Toiseksi saatujen tulosten perusteella todettiin, että suuret yritykset harjoittavat aggressiivista verosuunnittelua todennäköisemmin kuin pienet yritykset. Lainsäätäjän ja viranomaisten kannalta saadut tulokset osoittavat, että verosuunnittelutoimien ympärille tulisi saada vielä enemmän läpinäkyvyyttä, jotta aggressiivisiin verosuunnittelukeinoihin pystyttäisiin puuttumaan entistä paremmin. Yritysjohdon kannalta tutkielmassa tehdyt johtopäätökset puolestaan osoittavat, että yrityksen sidosryhmiltä tulevat paineet kasvat myös jatkossa, ja etenkin verojen vastuulliseen maksamiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Yritysjohdon onkin pyrittävä vastaamaan näihin paineisiin esimerkiksi vastuullisuusraportoinnillaan.
Tutkielmassa asetetaan neljä hypoteesia, jotka pohjautuvat oletuksiin siitä, millainen vaikutus yritysvastuulla tai sen ulottuvuuksiin sisältyvillä tekijöillä voisi olla aggressiivisen verosuunnittelun määrään sekä aiemmissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Tutkielmassa testattavan päähypoteesin mukaan yritysvastuullisuudessa menestyvät yritykset harjoittavat vähemmän aggressiivista verosuunnittelua. Asetettuja hypoteeseja testataan regressioanalyysin avulla. Tutkielmassa käytetty regressiomalli ja regressiomuuttujat pohjautuvat aiempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Aggressiivisen verosuunnittelun mittarina käytetään yritysten efektiivistä veroastetta, joka kertoo, kuinka monta prosenttia tuloksestaan yritys on maksanut yhteisöveroja. Yritysvastuuta puolestaan mitataan yritysten saamilla ESG-pisteytyksillä. Regressiomalliin on lisätty myös muuttujia, joilla kontrolloidaan esimerkiksi yrityksen kokoa, velkaantuneisuutta ja pääomantuottoa. Regressioanalyysia varten tarvittava aineisto ja ESG-pisteytykset on kerätty Thomson Reutersin Eikon-tietokannasta.
Tehdyn tutkimuksen perusteella aggressiivisen verosuunnittelun ja yritysvastuun välillä havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys, kun aggressiivisen verosuunnittelun mittarina käytetään yritysten efektiivistä veroastetta. Tämän havaitun yhteyden mukaan yritykset, jotka menestyvät yritysvastuullisuusmittauksissa, harjoittavat vähemmän aggressiivista verosuunnittelua. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia, jolloin tässä tutkielmassa saadut tulokset saavat tukea niistä. Tarkasteltaessa yritysvastuun osa-alueiden vaikutusta tarkemmalla tasolla havaittiin, että hyvä menestyminen yritysvastuun hallintotapaa ja taloudellista vastuullisuutta mittaavissa osa-alueissa vähentää aggressiivisen verosuunnittelun määrää. Sosiaalisella tai ympäristöllisellä vastuullisuudella ei havaittu olevan samankaltaista vaikutusta aggressiivisen verosuunnittelun määrään. Yritysvastuun lisäksi kontrollimuuttujista etenkin yrityksen koolla sekä pääomavaltaisuudella havaittiin olevan yhteys aggressiivisen verosuunnittelun määrään.
Saatujen tutkimustulosten perusteella todettiin, että yritysvastuun ja aggressiivisen verosuunnittelun välillä on yhteys, jonka mukaan harjoitetun aggressiivisen verosuunnittelun määrä vähenee kun yritysten havaittu yritysvastuullisuus paranee. Toiseksi saatujen tulosten perusteella todettiin, että suuret yritykset harjoittavat aggressiivista verosuunnittelua todennäköisemmin kuin pienet yritykset. Lainsäätäjän ja viranomaisten kannalta saadut tulokset osoittavat, että verosuunnittelutoimien ympärille tulisi saada vielä enemmän läpinäkyvyyttä, jotta aggressiivisiin verosuunnittelukeinoihin pystyttäisiin puuttumaan entistä paremmin. Yritysjohdon kannalta tutkielmassa tehdyt johtopäätökset puolestaan osoittavat, että yrityksen sidosryhmiltä tulevat paineet kasvat myös jatkossa, ja etenkin verojen vastuulliseen maksamiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Yritysjohdon onkin pyrittävä vastaamaan näihin paineisiin esimerkiksi vastuullisuusraportoinnillaan.