Taloudellisten ongelmien hallinta poikkeusvaltuuksin
Kanerva, Lassi (2020-04-01)
Taloudellisten ongelmien hallinta poikkeusvaltuuksin
(01.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041719012
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041719012
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee taloudellisten kriisien hoitamista poikkeamalla ihmisoikeussopimusten tai Euroopan unionin oikeuden asettamista velvoitteista. Käytetty tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen, mutta tematiikan kansainvälisen luonteen vuoksi tutkielmaan on sisällytetty vertailevia elementtejä.
Joskus taloudelliset kriisit saavat aikaan olosuhteet, joita valtiot eivät kykene hoitamaan normaalivaltuuksin. Näissä tapauksissa voidaan kriisin hoitamiseksi poiketa ihmisoikeussopimusten määräyksistä tai muista kansainvälisen oikeuden asettamista velvoitteista. Taloudellisten kriisien kontekstissa tällaiset poikkeustoimenpiteet voivat esimerkiksi puuttua Euroopan unionin oikeuden asettamiin perusvapauksiin tai omaisuudensuojaan.
Ensin tutkielmassa havainnollistetaan, millä perustein poikkeuksia ihmisoikeusvelvoitteisiin ja Euroopan unionin oikeuden asettamiin velvoitteisiin voidaan tehdä. Taloudellisten kriisien osalta poikkeusvaltuuksien käytön oikeuttaminen on muita kriisejä haastavampaa, sillä niiden ei perinteisesti olla katsottu muodostavan hätätilaa. Tämän vuoksi tutkielmassa seuraavaksi arvioidaan taloudellisten kriisien soveltuvuutta poikkeusolojen sääntelyn luomaan kehikkoon. Viimeiseksi tutkielmassa tarkastellaan, miten nämä seikat on käytännön soveltamistilanteissa otettu huomioon.
Alun perin poikkeamistilanteita on ollut tarkoitus tulkita suppeasti siten, että hätätilaoikeutta voitaisiin soveltaa vain aidossa hätätilassa, joka muodostuu väliaikaisuuden ja poikkeuksellisuuden kautta ja joka uhkaa kansakunnan elämää. Euroopan unionin perusvapauksienkin osalta niitä sääntelevien artiklojen rajoituslausekkeet miellettiin tyhjentäviksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä poikkeuksia on hyväksytty kuitenkin melko usein. Tuomioistuinten ratkaisut ovat saaneet kritiikkiä, ja niiden on katsottu antaneen valtioille laajan harkintamarginaalin. Keskeisenä teemana ratkaisuissa on ollut suhteellisuusperiaatteen korostuminen.
Vaikuttaa siltä, että hätätilaoikeuden soveltamistapauksissa teoria ja käytäntö eivät ole aina kohdanneet. Osasyy sille on tuomioistuinten haluttomuus ottaa kantaa poliittisesti herkkiin asioihin. Poikkeustoimenpiteiden suorittaminen taloudellisen kriisin hoitamiseksi tai ehkäisemiseksi vaikuttaa mahdolliselta, kunhan poikkeuksien taustalla olevat motiivit eivät ole puhtaasti taloudellisia. Keskeisintä on siis arvioida, onko kyse puhtaasti taloudellisesta kriisistä, ja sitä ovatko suoritetut toimenpiteet oikeassa suhteessa kriisin vaikutuksiin nähden.
Joskus taloudelliset kriisit saavat aikaan olosuhteet, joita valtiot eivät kykene hoitamaan normaalivaltuuksin. Näissä tapauksissa voidaan kriisin hoitamiseksi poiketa ihmisoikeussopimusten määräyksistä tai muista kansainvälisen oikeuden asettamista velvoitteista. Taloudellisten kriisien kontekstissa tällaiset poikkeustoimenpiteet voivat esimerkiksi puuttua Euroopan unionin oikeuden asettamiin perusvapauksiin tai omaisuudensuojaan.
Ensin tutkielmassa havainnollistetaan, millä perustein poikkeuksia ihmisoikeusvelvoitteisiin ja Euroopan unionin oikeuden asettamiin velvoitteisiin voidaan tehdä. Taloudellisten kriisien osalta poikkeusvaltuuksien käytön oikeuttaminen on muita kriisejä haastavampaa, sillä niiden ei perinteisesti olla katsottu muodostavan hätätilaa. Tämän vuoksi tutkielmassa seuraavaksi arvioidaan taloudellisten kriisien soveltuvuutta poikkeusolojen sääntelyn luomaan kehikkoon. Viimeiseksi tutkielmassa tarkastellaan, miten nämä seikat on käytännön soveltamistilanteissa otettu huomioon.
Alun perin poikkeamistilanteita on ollut tarkoitus tulkita suppeasti siten, että hätätilaoikeutta voitaisiin soveltaa vain aidossa hätätilassa, joka muodostuu väliaikaisuuden ja poikkeuksellisuuden kautta ja joka uhkaa kansakunnan elämää. Euroopan unionin perusvapauksienkin osalta niitä sääntelevien artiklojen rajoituslausekkeet miellettiin tyhjentäviksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä poikkeuksia on hyväksytty kuitenkin melko usein. Tuomioistuinten ratkaisut ovat saaneet kritiikkiä, ja niiden on katsottu antaneen valtioille laajan harkintamarginaalin. Keskeisenä teemana ratkaisuissa on ollut suhteellisuusperiaatteen korostuminen.
Vaikuttaa siltä, että hätätilaoikeuden soveltamistapauksissa teoria ja käytäntö eivät ole aina kohdanneet. Osasyy sille on tuomioistuinten haluttomuus ottaa kantaa poliittisesti herkkiin asioihin. Poikkeustoimenpiteiden suorittaminen taloudellisen kriisin hoitamiseksi tai ehkäisemiseksi vaikuttaa mahdolliselta, kunhan poikkeuksien taustalla olevat motiivit eivät ole puhtaasti taloudellisia. Keskeisintä on siis arvioida, onko kyse puhtaasti taloudellisesta kriisistä, ja sitä ovatko suoritetut toimenpiteet oikeassa suhteessa kriisin vaikutuksiin nähden.