Tenure track -järjestelmän työoikeudellinen tarkastelu
Karjalainen, Petteri (2020-03-24)
Tenure track -järjestelmän työoikeudellinen tarkastelu
(24.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019333
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019333
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan yliopistojen tenure track -urapolkua Suomen työoikeudellisen normiston näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten järjestelmä toimii Suomessa ja mitä työoikeudellisia haasteita siihen voi liittyä. Ensin käydään läpi yliopistojen käytänteitä tenure trackin ulkopuolella. Tämän jälkeen esitellään Suomessa käytössä olevat tenure track -mallit sekä annetaan esimerkkejä ulkomaisista sovellutuksista. Aiheen taustoituksen jälkeen tarkastellaan tenure trackin juridisia piirteitä viiden erityiskysymyksen kautta. Lopuksi esitellään tiiviisti muutosehdotuksia.
Tenure track on urajärjestelmä, jossa tutkijanuran eteneminen yliopiston sisällä perustuu etukäteen asetettujen tavoitteiden tai arviointikriteereiden täyttämiseen. Tavoitteiden täyttymättömyys voi sen sijaan johtaa työsuhteen päättymiseen. Työsuhde rakentuu portaista, jotka ovat joko määräaikaisia tai toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia. Urapolun huipulla on professorin tehtävä. Tenure track on käytössä jokaisessa suomalaisessa yliopistossa jollakin tavalla. Käytössä olevista malleista voidaan erottaa kuusi erilaista sovellutusta, joista yksi on yleisempi kuin muut. Eroja on portaiden lukumäärässä sekä määräaikaisten työsopimusten käytössä.
Tenure trackin erityispiirteet ovat herättäneet kysymyksiä järjestelmän lainmukaisuudesta. Urajärjestelmän luonne viittaa työnantajan työvoiman tarpeen pysyväksi, mutta käytössä ovat pitkät määräaikaisuudet. Tulostavoitteiden täyttyminen ja toisaalta henkilön oikeus edetä urapolulla sisältävät epäselvyyksiä. Tenure track on saanut myös kritiikkiä koeaikaluonteestaan sekä potentiaalisesta ristiriidasta yliopistolain 33 §:n kanssa. Tutkielmassa kuitenkin esitetään, että koeajasta puhuminen on asiallisesti väärin eikä yliopistolain kanssa ole ristiriitaa, mikäli tenure track -rekrytoinnit eivät muodosta valtaosaa kaikista rekrytoinneista. Ongelmallisempia kysymyksiä ovat pitkät määräaikaisuudet sekä tulostavoitteet. Määräaikaisuuksille ei löydy selvää perusteltua syytä, mutta yhdistelmä eri perusteita voi olla hyväksytty. Tavoitteiden täyttymisen arviointi on viime sijassa yliopiston päätös, mutta urajärjestelmän uskottavuus vaatisi sen, että henkilöllä on oikeus edetä urapolulla tavoitteiden täyttyessä. Vaikka tavoitteiden tai arviointikriteereiden oikeudellinen luonne jää epäselväksi, voi työntekijällä olla oikeus vedota niihin työsopimuksen ehtoina. Epäselvyyksien ratkaisemiseksi olisi kuitenkin hyvä säätää tenure trackista lain tasolla kuten osassa muita maita on tehty.
Tutkielma on tutkimusmetodiltaan lainopillinen, mutta sisältää myös kriittisen lainopin, oikeusvertailun ja empiirisen tutkimuksen elementtejä. Lähdeaineistona käytetään kotimaista oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita, asiaan liittyvää lainsäädäntö- ja lainvalmisteluaineistoa sekä ministeriöiden työryhmien raportteja ja muistioita. Merkittävä osa lähdeaineistoa on yliopistojen itse tuottama materiaali sekä muiden tieteenalojen julkaisut korkeakoulupolitiikasta ja tenure trackista.
Tenure track on urajärjestelmä, jossa tutkijanuran eteneminen yliopiston sisällä perustuu etukäteen asetettujen tavoitteiden tai arviointikriteereiden täyttämiseen. Tavoitteiden täyttymättömyys voi sen sijaan johtaa työsuhteen päättymiseen. Työsuhde rakentuu portaista, jotka ovat joko määräaikaisia tai toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia. Urapolun huipulla on professorin tehtävä. Tenure track on käytössä jokaisessa suomalaisessa yliopistossa jollakin tavalla. Käytössä olevista malleista voidaan erottaa kuusi erilaista sovellutusta, joista yksi on yleisempi kuin muut. Eroja on portaiden lukumäärässä sekä määräaikaisten työsopimusten käytössä.
Tenure trackin erityispiirteet ovat herättäneet kysymyksiä järjestelmän lainmukaisuudesta. Urajärjestelmän luonne viittaa työnantajan työvoiman tarpeen pysyväksi, mutta käytössä ovat pitkät määräaikaisuudet. Tulostavoitteiden täyttyminen ja toisaalta henkilön oikeus edetä urapolulla sisältävät epäselvyyksiä. Tenure track on saanut myös kritiikkiä koeaikaluonteestaan sekä potentiaalisesta ristiriidasta yliopistolain 33 §:n kanssa. Tutkielmassa kuitenkin esitetään, että koeajasta puhuminen on asiallisesti väärin eikä yliopistolain kanssa ole ristiriitaa, mikäli tenure track -rekrytoinnit eivät muodosta valtaosaa kaikista rekrytoinneista. Ongelmallisempia kysymyksiä ovat pitkät määräaikaisuudet sekä tulostavoitteet. Määräaikaisuuksille ei löydy selvää perusteltua syytä, mutta yhdistelmä eri perusteita voi olla hyväksytty. Tavoitteiden täyttymisen arviointi on viime sijassa yliopiston päätös, mutta urajärjestelmän uskottavuus vaatisi sen, että henkilöllä on oikeus edetä urapolulla tavoitteiden täyttyessä. Vaikka tavoitteiden tai arviointikriteereiden oikeudellinen luonne jää epäselväksi, voi työntekijällä olla oikeus vedota niihin työsopimuksen ehtoina. Epäselvyyksien ratkaisemiseksi olisi kuitenkin hyvä säätää tenure trackista lain tasolla kuten osassa muita maita on tehty.
Tutkielma on tutkimusmetodiltaan lainopillinen, mutta sisältää myös kriittisen lainopin, oikeusvertailun ja empiirisen tutkimuksen elementtejä. Lähdeaineistona käytetään kotimaista oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita, asiaan liittyvää lainsäädäntö- ja lainvalmisteluaineistoa sekä ministeriöiden työryhmien raportteja ja muistioita. Merkittävä osa lähdeaineistoa on yliopistojen itse tuottama materiaali sekä muiden tieteenalojen julkaisut korkeakoulupolitiikasta ja tenure trackista.