Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähetystyö Japanissa 1900-2000-luvulla
Kimpimäki, Anna (2020-04-03)
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähetystyö Japanissa 1900-2000-luvulla
Kimpimäki, Anna
(03.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019412
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019412
Tiivistelmä
Tutkimuskohteena ovat Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähetystyö Japanissa ja sen toimijat eli lähetystyöntekijät. Tarkoituksena on vertailla ja tuoda esille Sley:n Japani-lähetystyössä tapahtuneita muutoksia ja luoda yhdistyksen kautta näkökulmaa lähetystyön maailmaan. Lähetystyötä tarkastellaan osana yleistä länsimaiden harjoittamaa lähetystyöstrategiaa. Tutkimuksen pääkysymyksenä on: mitkä tekijät edistävät lähetystyöhön ryhtymistä ja yhdistääkö lähettejä tietyt ominaispiirteet? Lisäksi pohditaan, miten globalisaatio ja informaatioteknologian kehitys on vaikuttanut lähetysjärjestöjen asemaan sekä miten Sley voidaan nähdä identiteettityötä tekevänä kulttuuriperintöyhteisönä. Aineisto painottuu Sley:n lähetystyöntekijöille osoitettuun verkkokyselyyn, yhdistykselle saapuneisiin lähettihakemuksiin vuosilta 1906–2009 sekä hakulomakkeisiin. Primaariaineiston tukena toimivat 1900-luvun lähetystyöntekijän päiväkirjamerkinnät, lehtiartikkelit ja aikaisemmat lähetystyötutkimukset. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että Evankeliumiyhdistyksen nykyaikaisen lähetystyön kriteerit ja lähettien ominaisuudet ovat pitkälti samat kuin ne olivat vuosisata sitten. Nämä kriteerit edustavat yhdistyksen merkitysjärjestelmää ja ryhmäidentiteettiä. Lähetystyö nähdään Sley:n harjoittamana erityistyömuotona, joka ilmentää toiminnallaan yhdistyksen kokonaisvaltaista kulttuuriperintöä. Länsimainen lähetystyöntekijä on edelleen tärkeä osa kirkon pelastussuunnitelmaa, missiota. Vielä 1900-luvulla lähetystyötä tehtiin pitkälti vain länsimaisten kirkkokuntien ehdoilla. Nyt 2000-luvulla kontekstuaalisesta teologiasta on tullut tärkeä osa nykyajan lähetystyötä. Se on muuttunut kirkkojen väliseksi yhteistyöksi, jota määrittelevät erilaiset kehityshankkeet. Uskonnon merkitys ei ole vähentynyt, vaan pikemminkin monimuotoistunut. Selviytyäkseen lähetysjärjestöt ovat joutuneet kehittämään uusia työmuotoja saadakseen näkyvyyttä toiminnalleen. Informaatioteknologian ansiosta lähetystyöllä ei ole koskaan aiemmin ollut nykyisen kaltaisia mahdollisuuksia ihmismassojen saavuttamiseksi.