Opettajaopiskelijoiden ja oppilaiden kysymysten määrä ja laatu opetusharjoittelussa : –kysymysten yhteys vuorovaikutukseen ja kognitiiviseen tasoon

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opettajaopiskelijoiden ja oppilaiden esittämien kysymysten määrää ja laatua opetusharjoittelun aikana. Tutkimukset osoittavat, että opettajat käyttävät suuren osan opetusajasta kysymysten esittämiseen, mutta kysymykset ovat kognitiiviselta tasoltaan alhaista, ne ovat yleensä suljettuja ja kysymyksen jälkeinen odotusaika on optimaalisimman oppimisen kannalta liian lyhyt. Lisäksi opettajan muodostama vuorovaikutus luokkahuoneessa on harvoin dialogista. Siksi tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada kokonaiskuva opetusharjoittelun aikana tapahtuvasta kysymisestä, analysoida kysymysten yhteyttä sekä luokassa tapahtuvaan kognitioon että vuorovaikutukseen ja tuoda esille pedagoginen malli laadukkaasta kysymyksestä.

Tutkimus pohjautuu Vygotskyn sosiokulttuuriseen teoriaan, jonka mukaan oppiminen tapahtuu kielen avulla. Tässä tutkimuksessa kieli tarkoittaa puhuttua kieltä, tarkemmin määriteltynä opettajan ja oppilaiden kysymyksiä. Kysymysten avulla opettaja voi saada selville oppilaan lähikehityksen tason ja pyrkiä viemään oppilaan oppimista kohti korkeampaa tasoa. Kysymys on yksi opettajan eniten käyttämä opetuskeino, jonka laadukkaalla käytöllä on paljon positiivisia vaikutuksia oppilaan oppimiselle ja kehitykselle. Jo tehtyjen tutkimusten mukaan voidaan sanoa, että avoimet kysymykset kehittävät oppilaan ajattelua, kognitiivisesti korkeamman tason kysymykset vaikuttavat positiivisesti oppimiseen ja opettajan antama vähintään kolmen sekunnin vastausaika vaikuttaa positiivisesti oppilaan ajattelun kehittymiseen ja kielellisesti kehittyneempään puheeseen.

Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta Rauman Normaalikoulun opetusharjoittelun aikana kuvatusta ja äänitetystä opetustunnista. Yhteensä äänitettyä ja videoitua materiaalia oli noin 360 minuuttia. Tutkimukseen osallistui 14 toisen vuoden opettajaopiskelijaa ja 77 oppilasta. Tutkimus toteutettiin analysoimalla litteroitua aineistoa sekä kvalitatiivisilla että kvantitatiivisilla menetelmillä.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan opettajaopiskelijat kysyvät valtavan määrän kysymyksiä oppitunnissa. Kysymykset keskittyvät kognitiivisesti alhaiseen tasoon, muistamiseen ja ymmärtämiseen. Opettajaopiskelijat eivät pyrkineet oppilaiden vastausten tai ajatusten laajentamiseen, jonka myötä luokkahuoneessa vallitseva vuorovaikutus oli auktoritatiivista. Dialoginen vuorovaikutus saattoi puuttua kokonaan. Avoimilla kysymyksillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä kognitiivisesti korkeampaan ajatteluun että dialogiseen vuorovaikutukseen. Opettajan avoin kysymys johti siis yleensä dialogiseen vuorovaikutukseen ja kognitiivisesti korkeampaan ajatteluun. Suljettu kysymys taas kognitiivisesti alempaan kysymykseen ja auktoritatiiviseen vuorovaikutukseen. Opettajat käyttivät suurimman osan 65,9 % suljettuja kysymyksiä, kun taas avoimia kysymyksiä käytettiin 5,4 %.

Jos katsotaan tämän tutkimuksen tuloksia suhteessa luotuun malliin pedagogisesti laadukkaasta kysymyksestä, voidaan sanoa, että opettajaopiskelijoiden kysymysten käyttö ei ollut opetusharjoittelun aikana pedagogisesti laadukasta. Siksi opettajaopiskelijoille tulee järjestää lisää koulutusta kysymysten käytöstä, opettajan ja oppilaan puheen vaikutuksesta ja vuorovaikutuksesta, jotta oppilaiden oppiminen kehittyisi optimaalisemmalla tavalla. Kysymysten laadukkaalla käytöllä voidaan saavuttaa parempaa oppimista, ajattelua ja vuorovaikutusta.